Rugby on kaikkien laji

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Minna Minkkinen testaa pieniä urheilulajeja

Rugbyssä kaksi 15 hengen joukkuetta yrittää saada enemmän pisteitä kuin toinen. Laji näyttää kuin kasa ihmisiä soheltaisi vain toistensa kimpussa, mutta jokaisella ihmiskasalla on tarkoitus ja se on saada aikaan maaleja.

Rugbyssa maalin (try) saa viemällä pallon hallitusti vastustajan maalialueelle ja asettamalla pallon maahan, ei vain roimaisemalla jotenkin maalialueelle. Jokaisen maalin jälkeen on myös mahdollisuus maalipotkuyritykseen eli conversio-potkuun.

Rugby kuulostaa hieman jalkapallolta, koska mukana ovat sivurajaheitot ja vapaapotkut. Amerikkalaisesta jalkapallosta rugby erottuu selkeimmin siinä, että palloa saa syöttää vain taaksepäin.

Rugbyssä varusteina ovat kevyt kypärä, hammassuojat ja enintään 1,5 sentin paksuiset pelivaatteet. Kyseessä on kontaktilaji, jossa joskus päät kolisevat. Maajoukkueen valmennusryhmässä mukana olevan Jenna Heinolan mukaan laji ei ole väkivaltainen vaikka hän treenien jälkeen muistuttaakin joskus dalmatialaista.

Teekupin äärestä kylmyyteen

Rugby on lähtöisin Englannista. Suomeen se tuli 1990-luvulla. Seuroja suomessa on 11 ja harrastajia lähes 900. SM-liigaa pelataan sekä naisten että miesten sarjoissa.

Englantilainen kulttuuri näkyy pelikentän ulkopuolella. Usein pelin päätyttyä lähdetään vastustajajoukkueen kanssa syömään, kertoo tamperelainen Merja Uotila. Rugby on herrasmieslaji myös kentällä. Ketään ei ehdoin tahdoin satuteta, jatkaa Merja lajin esittelyä.

Lajitermejä ei ole juurikaan suomennettu, niissä näkyy lajin kotimaa Englanti.

Sekä miehillä että naisilla on maajoukkueet, jotka ottavat osaa maailmalla järjestettäviin arvokisoihin. Valitettavasti Rugby-liitto ei täytä valtionapukriteereitä ja maajoukkueurheilijatkin joutuvat maksamaan kisamatkat omasta pussistaan. Jenna Heinola kertoo, että jokainen maajoukkueurheilija joutuu hankkimaan itselleen henkilökohtaiset sponsorit. Lajin tuntemattomuuden vuoksi harva iso yritys lähtee tukemaan urheilijoita ja sponsorit löytyvätkin usein tuttujen kautta.

Onko rugby vain isojen ihmisten laji? Ei, vakuuttaa Merja Uotila. Jokaiselle löytyy oma paikka pelistä. Isommat pelaavat etu- ja pienemmät ketteräjalkaiset takalinjassa. Jennan mukaan laji sopii kaikille, sillä monimuotoinen laji tarjoaa kaikenlaisille pelaajille paikan.

Suomessa on myös mahdollisuus harrastaa pyörätuolirugbya maajoukkuetasolle asti. Jokaiselle todella löytyy paikka lajin parissa.

Hammassuojat mukana

Odotin rugbytreenejä TRC:n (Tampere Rugby Club) kanssa pelonsekaisin tuntein. Olin nähnyt kuvia mustasilmäisistä harrastajista, jotka näyttävät nyrkkeilyottelusta tulleilta. Pakkasin mukaan treenikassiin hammassuojat, kaiken varalta.

Ratinan stadionilta treenit alkoivat intervallijuoksutreenillä. Ei meinannut kunto piisata.

Kolmen vartin lenkkeilyn jälkeen siirryimme urheilusaliin lajinomaisiin harjoituksiin. Vieläkään ei ollut tarvetta hammassuojille. Harjoittelimme nopeita lähimatkan syöttöjä. Pallo lenteli pitkin salia parilta toiselle. Soikea pallo pysyi kohtalaisen hyvin hyppysissä, vaikka tekniikka ei ihan ollutkaan kohdillaan. Hauskinta harjoituksissa oli neljän pelaajan kuvio, jossa tarkoituksena oli pikaisesti siirtää palloa seuraavalle pelaajalle.

Hymyn sain korville, kun harjoitusten ohjaaja Kati Miettinen huusi: Nopeat kädet, katsokaa miten Minna tekee. Olisin voinut heittää pari volttia, jos olisin osannut. Tämähän on huippulaji, kun heti tulee onnistumisen kokemuksia.

Harjoituksissa oli hyvä tunnelma. Toisia kannustettiin ja opeteltiin kommunikoimaan. Kati ohjeisti muutamaan kertaan: puhukaa toisillenne. Tämäpä on erikoista, kun yleensä on käsketty olemaan hiljaa.

Hammassuojat osoittautuivat turhiksi, koska kontaktiharjoituksia ei ollut. Peli näyttäytyi hauskalta ja joukkuehenki hyvältä.

Muualla verkossa:

Suomen rugbyliitto

Pyörätuolirugby-sivusto