Naisia politiikan huipulla
– Illuusio sukupuolten tasa-arvosta Suomessa ei pidä paikkaansa, totesi Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila keskiviikkona kirjanjulkistustilaisuudessa Helsingin keskustassa.
Yhteiskunnallisten päättäjien joukossa vain yksi kolmesta on nainen. Viime kesän jälkeen maassa ei ole ollut naispääministeriä, ja voi olla ettei vaalien jälkeen naista nähdä myöskään tasavallan presidenttinä.
Varmemmaksi vakuudeksi Jutila lainaa vielä tasavallan presidenttiä Tarja Halosta, joka toteaa Muotokuvia-raportissa, että ”tasa-arvon edistäminen on kuin tanssisi poloneesia”.
Julkaisu on raportti viidestä naisesta politiikan huipulta.
Presidentti Halosen lisäksi mukana ovat Elisabeth Rehn, Mari Kiviniemi, Emma Bonino ja Julija Tymošenko. Raportin julkaisevat Ajatuspaja e2 ja Maaseudun sivistystyön liitto.
Raporttiin valittuja naisia on esittelyn mukaan urallaan auttanut määrätietoisuus, itseluottamus ja uskallus, mutta myös onni ja sattuma.
Italialainen Bonino ja ukrainalainen Tymošenko on valittu mukaan avartamaan näkökulmaa Suomen ulkopuolelle.
Halosen tärkeät miehet
Halosesta kirjoittanut toimittaja Johanna Korhonen arvostelee valtarakennetta, jossa naisen eteneminen huipulle edellyttää miestä.
Tarja Halosen kohdalla ensimmäinen ratkaisevan tärkeä mies oli SAK:n puheenjohtaja Niilo Hämäläinen. Hän valitsi hakijoiden joukosta 27-vuotiaan Tarja Halosen keskusjärjestöön juristiksi, tai ”lakimieheksi”, kuten titteli silloin kuului.
Muita ovat olleet Halosen eduskuntasihteerikseen valinnut Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen, joka teki Halosesta ensimmäisen naisen ulkoministerinä. Tehtävästä Halonen eteni suoraan valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi.
Korhonen ei tekstissä mainitse, että Lipposelle valinta oli vaikea, koska hän joutui syrjäyttämään Pertti Paasion, jolle tehtävä oli jo alustavasti puhuttu.
Pikkulotasta ihmisoikeusedustajaksi
Elisabeth Rehnistä kirjoittanut Elina Rajaniemi valmistelee kohteestaan pro gradu -tutkielmaa ja sanoo Rehnin olleen hänelle politiikan ensimmäinen naisikoni.
Rajaniemi kiinnittää huomiota Rehnin hahmon ristiriitaisuuteen, jonka kehityksessä sodalla on ollut keskeinen sija.
Sota-ajan pikkulotasta kehkeytyi ensimmäinen naispuolustusministeri ja lopulta YK:n alipääsihteeri, ihmisoikeustarkkailija ja erityislähettiläs, jonka kyvyt ovat olleet tiuhaan testissä sotien runtelemalla Balkanilla.
Tuntematon Mari
Karina Jutilan suhde Mari Kiviniemeen on läheinen, sillä hän on toiminut kohteensa alaisena ja avustajana. Kun muut kirjoittajat käyttävät kohteestaan asiatekstiin sopivaa sukunimeä, Jutila kirjoittaa tuttavallisesti Marista.
Jutilan mielestä Kiviniemestä on kirjoitettu yllättävän vähän ja usein niin, ettei kirjoittamisen kohdetta ole helppo tunnistaa. Hän kertoo halunneensa maalata kohteestaan monipuolisemman muotokuvan.
Toimittaja Liisa Liimataisen perehtyneisyys italialaiseen kulttuuriin paistaa hänen laatimastaan henkilökuvasta Emma Boninosta, italialaisesta tasa-arvo- ja ihmisoikeusaktivistista ja katolisen kirkon ylivallan vastustajasta.
Liimatainen kertoo EU:n komissaarinakin työskennelleen Boninon lähteneen politiikkaan varsin naisellisista ja henkilökohtaisista syistä. Herätyksen opettajana toiminut Bonino sai ollessaan raskaana maassa, jossa kirkko ja rikoslaki kieltävät abortin.
Helsingin yliopistossa työskentelevä sosiologi Arseni Svynarenko on laatinut henkilökuvan Ukrainan oranssin vallankumouksen symbolista Julija Tymošenkosta, joka istuu parhaillaan vankilassa. Erään opposition edustajan mukaan nykyiset vallanpitäjät ”pelkäävät Tymošenkoa, koska hän on ainoa mies Ukrainan politiikassa.”
lehti 