Viimeinen sana
Presidenttiehdokkaiden vaalitaisto taukoaa kohta. Tätä herkkua pääsemme nauttimaan seuraavan kerran vajaan kuuden vuoden päästä. Vähitellen on alkanut tosin jo tulla vieroitusoireita. On kuin rahiseva levy olisi jäänyt nitkahdellen pyörimään vanhaan grammariin.
Kaikki on sanottu ja tehty? Ehdokkaat – ja heidän puolisonsa – on syväluodattu? Ehdokkaiden mielipiteet suurin piirtein kaikista mahdollisista asioista on kysytty. Välillä on niin tenteissä kuin toreillakin jopa eksytty ihan olennaisiin presidentin valtaan liittyviin asioihin.
Suomi saa sunnuntaina sellaisen presidentin kuin ansaitsee. Kuluttajalla ei kansanvaalissa ole valitus- tai palautusoikeutta.
Kuluttajalla ei kansanvaalissa ole valitus- tai palautusoikeutta.
Pelkästään vaaliväittelyjä kuuntelemalla on vaikea valita, kumpaa ehdokasta kannattaa. Siksi ei olisikaan yllätys, jos näissä vaaleissa annetaan ennätysmäärä tyhjiä tai muusta syystä hylättäviksi tulevia äänestyslippuja.
Jos eroja haluaa löytää, niin silloin on kaivauduttava syvemmälle ehdokkaiden taustoihin ja myös taustajoukkoihin. Ehkä siksi nyt löytyy (vai löytyykö?) aiempaa enemmän niitä, jotka haluavat näyttävästi liputtaa jomman kumman ehdokkaan puolesta. Uusia fani- ja nimilistoja molempien ehdokkaiden taustajoukot ovatkin julkistaneet päivittäin.
Fanituksesta löytyy myös se vastakkainasettelu, joka ehdokkaiden kohdatessa puuttuu. Kuusi ja kaksitoista vuotta sitten vastakkainasettelu oli selkeämpi ja perustui suomalaisen yhteiskunnan aina vuodesta 1918 jakaneeseen suureen rintamalinjaan: sosialisti tai porvari. Tämä jako ei ole kokonaan kadonnut, vaan se tuntuu yhä muun muassa siinä, että monelle vasemmistopuolueiden kannattajille on mahdotonta äänestää porvaria. Useille heistä Pekka Haavisto on vähemmän porvari. Jakolinja on liikahtanut, mutta löytyy siis edelleen.
Vaikka Haavistosta ei presidenttiä tulisi, niin hänen selviytymisellään toiselle kierrokselle on suuri merkitys Suomelle ihan maailmanlaajuisestikin. Se on samalla osoitus suomalaisen ilmapiirin vapautumisesta ja suvaitsevaisuuden kasvusta. Tilanne on virittänyt – ehkä enemmän kuin koskaan – avointa homo-keskustelua, jonka kautta on myös hälvennetty ummehtuneita ennakkoluuloja. Se on sellaista pääomaa, joka kasvaa vielä korkoa tulevaisuudessa.
Monet ovat todenneet, että fiksut ehdokkaat selviävät kunnialla vaalitaistosta, mutta miten estetään se, etteivät liian innokkaat fanit pilaa taistoa.
Kampanjoinnin viime päivinä yleensä toimituksiin virtaa mitä erilaisimpia vinkkejä ehdokkaiden kyseenalaisista yhteyksistä, moitittavista teoista tai tekemättä jättämisistä. Niin nytkin, mutta loan heitto on onneksi jäänyt yrityksistä huolimatta lopultakin aika vähäiseksi.
Isänmaallisuuttaan julistavan Sauli Niinistön kampanjassa jotkut ovat kiinnittäneet huomiota hänen tukilistallaan oleviin sellaisiin urheilijoihin tai liikemiehiin, jotka eivät maksa verojaan Suomeen vaan erilaisiin veroparatiiseihin.
Haaviston kannatusjoukoissa taas jotkut ovat havainneet herätysliikkeen kaltaisia piirteitä. Hurmosmaisessa tilassa harkinta helposti pettää ja tulee ylilyöntejä. Ihan loppuun harkittua ei ainakaan ollut se, että jotkut innokkaat fanit käyttivät elokuva-alan vuotuista juhlaa eli jussi-gaalaa oman ehdokkaansa mainostamiseen.
Tutkijat sanovat, että imagot ratkaisevat nämä vaalit eivät niinkään ehdokkaan taidot ja osaaminen.
Vaali on muuttunut siis jonkin sorttiseksi Idols-kisaksi tai Putous-äänestykseksi. Kun miltei puolet kansalaisista menetti ensimmäisellä kierroksella oman suosikkinsa, niin toisella kierrokselle heistä moni valitsee ”pienemmän pahan” tai antaa ”miinusäänen” eli ei äänestäkään jonkun puolesta vaan enemmän jotakuta vastaan.
Kun näin on, niin taas kerran tulee mieleen, että eikö meilläkin pitäisi siirtyä Viron malliin, jossa parlamentti valitsee miltei vallattoman presidentin. Tuskin lopputulos olisi kovinkaan toisennäköinen ja säästyisi aika iso kasa euroja. Tosin presidentin vaaleissa pyörivillä rahoilla on osaltaan kotimarkkinoita elvyttävä vaikutus.
Voi olla, että kuuden vuoden päästä joku muukin on kanssani samaa mieltä.
uutiskirje 