Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki pitää EU:n komission ehdottamaa budjettikuria demokratian loppuna Euroopassa. Patomäki oli eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kuultavana perjantaina 2. maaliskuuta.
”Budjettikurisopimus tarkoittaa tosiasiallista demokratian purkamista Euroopassa. Prosessi ei ole yhtäkkinen vaan jatkunut jo jonkin aikaa; eikä demokratia lopu myöskään kertaheitolla tähän sopimukseen. Prosessin suunta on kuitenkin selvä”, hän päätti asiantuntijalausuntonsa.
Patomäen mukaan EU toimii niin epädemokraattisesti, että jos se itse hakisi EU:n jäseneksi, sitä ei kelpuutettaisi. Epädemokraattisena hän piti esimerkiksi sitä, että komission vallan rinnalla toimii perinteinen suurvaltadiplomatia, jota kautta monia asioita EU:ssa edistetään. ”Budjettikurisopimusluonnos on tästä mainio esimerkki. Kyse on pitkälti Saksan tahdosta ja Saksan ja Ranskan välisestä diplomatiasta.”
”Myös budjettikurisopimuksen poikkeustilavaltuudet sotivat demokratian perusperiaatteita vastaan, samaten kuin se, että luodaan sellaisia perustuslakiakin vahvempia oikeudellisia normistoja, joita ei voi demokraattisin keinoin muuttaa. Demokratiassa mikään sääntö tai periaate ei voi olla ikuinen, vaan kaikkia normeja täytyy voida muuttaa joidenkin ehtojen ja edellytysten mukaisesti. Merkelin ajatus ikuisesta budjettikurista on antidemokraattinen”, totesi Patomäki.
Budjetit komission tarkkailuun
EU on vastannut eurokriisiin yhdessä IMF:n kanssa apupaketeilla, joiden ehtona on Patomäen mukaan spartalainen säästökuuri. Samanlaisia on jo vuosikymmeniä sovellettu vaikeuksiin joutuneiden kehitysmaiden ”rakenteelliseen sopeuttamiseen” – yleensä huonolla menestyksellä.
EU:ssa otettiin viime vuonna monia askelia jäsenmaiden budjettikurin kiristämiseksi. Kuuden lakialoitteen paketti eli ”six-pack” astui voimaan joulukuussa 2011. Kriisin pahennuttua pysyvän vakausmekanismin EVM:n käyttöönottoa on ryhdytty kiirehtimään ja toteutus tapahtuu jo vuoden 2012 aikana. Myös ehdotuksiin yhteisistä velkakirjoista on sisällytetty ajatuksia budjettien alistamisesta EU-instituutioiden ja erityisesti komission alaisuuteen.
Nyt valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä oleva sopimusluonnos eurooppalaiseksi budjettikuriksi on pisimmälle menevin aloite tässä sarjassa. Taustalla on vuoden 2009 syvä taantuma, jossa euroalueen bruttokansantuote laski yli neljä prosenttia, enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Komission mukaan jäsenmaat tukivat rahoitussektoria kriisin aikana ja välittömästi sen jälkeen 4,6 triljoonalla eurolla, mikä on 39 % koko EU:n bruttokansantuotteesta. Nopeasti syntyneet alijäämät kasvattivat julkista velkaa, joissakin tapauksissa dramaattisesti.
Heikki Patomäki toteaa lausunnossaan, ettei eurokriisissä ole kyse ensisijaisesti julkisen velan ongelmasta. ”Yksityinen velkaantuminen, josta suurimman yksittäisen osuuden muodostaa yksityisen rahoitussektorin velka, on tämän kriisin keskeinen aiheuttaja.”
Velvoitteeksi ylijäämäiset budjetit
Rahoituskuria tiukennetaan Patomäen mukaan keinona vakuuttaa pankkeja ja rahoitusmarkkinoita siitä, että tilanne on hallinnassa ja että lainanantajat ja sijoittajat voivat luottaa vakaaseen tulevaisuuteen. ”Ongelmana ei kuitenkaan ole markkinatoimijoiden luottamuksen palauttaminen. Rahoituskurin tiukentaminen ei puutu varsinaiseen ydinongelmaan millään lailla. Se on lääke, joka ei pureudu taudin varsinaisiin syihin”, hän huomauttaa.
Sopimusluonnoksessa rakenteellisen alijäämän rajaksi on asetettu 0,5 prosenttia BKT:sta. Käytännössä euromaiden velvoitteeksi asetetaan ylijäämäiset budjetit niin kauan kunnes olemassa olevat velat on suurelta osin maksettu.
”Spartalaisessa talouspolitiikalla” on kuitenkin kokonaiskysyntää supistava vaikutus, muistuttaa Patomäki. Talouden taantuessa valtion verotulot vähenevät ja toisaalta monet menot kuten työttömyyskorvaukset lisääntyvät. ”Tavoite säästää kääntyy helposti itseään vastaan eli velanmaksukyky huononee. Velkaantuminen voi lisääntyä säästöistä huolimatta – ja joissakin tilanteissa paljolti juuri niiden takia.”
Sopimuksesta puuttuu purkupykälä
Budjettikurisopimuksen laillista asemaa Patomäki pitää erikoisena. Sen luonnoksessa ei esimerkiksi ole artiklaa, joka mahdollistaisi sopimuksen purkamisen tai siitä eroamisen. Samaan aikaan sopimukseen kuitenkin sisällytetään vaatimus, että se saatetaan pysyväksi osaksi kansallisia lainsäädäntöjä ja mieluiten nimenomaan osaksi perustuslakia.
”Toisin sanoen sopimus solmitaan tavalla, joka yhtäältä kiertää EU-lainsäädännön normaalit menettelytavat, samalla kun tarkoituksena on luoda perustuslakiakin vahvempi oikeudellinen suoja erityisille sisällöllisille talouspoliittisille periaatteille.”
Lisäksi sopimus muistuttaa Patomäen mielestä poikkeus- tai hätätilalainsäädäntöä. Jäsenvaltiot voivat päättää budjetistaan tavanomaisten parlamentaaristen periaatteiden mukaan niin kauan 0,5 prosentin maksimialijäämästä pidetään kiinni. Rajan ylittyessä astuukin voimaan poikkeustila, jossa EU:n komissio saa automaattisesti vallan budjetin muodostamiseen.
”Budjettikuri ylittää sekä EU:n toimivallan että jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelytavat. Perusteluna on, että budjettialijäämätilanne on sillä tavalla poikkeuksellisen vakava asia, että normaalit menettelytavat on myös lupa ylittää. Samalla asetetaan, että itse budjettikurisopimus ei ole muutettavissa. Missään ei säädetä valtaoikeuksista, jotka koskisivat itse budjettikurisopimuksen muuttamista tai lopettamista. Kaikissa näissä merkityksissä budjettikurisopimus rikkoo laillisuusperiaatetta”, toteaa Patomäki.
Vertailukohdan hän löytää 1930-luvun alun Saksasta. Ensin hallituksen poikkeustilavaltuuksien nojalla toteuttama deflationaarinen talouspolitiikka johti massatyöttömyyteen. Sitten kansallissosialistien vuosien 1932 ja 1933 vaalivoittojen jälkeen Hitleriä tukeneet lakiteoreetikot keksivät tavan, jolla hänestä voidaan tehdä pysyvä johtaja ilman, että laillisuusperiaatteen muotoa rikotaan.
Patomäen koko lausunto: http://patomaki.fi/?p=459
lehti 