Pintaa syvemmältä
Libyan entistä hallitusta ja libyalaista Abdelbaset Al-Megrahia on vuosien ajan pidetty syypäinä Lockerbien pommi-iskuun. Viime viikolla julkaistu kirja osoittaa kuitenkin melko takuuvarmasti, että pommi-iskusta tuomittu libyalaismies oli syytön.
Brittiläistutkija John Ashtonin kirjan paljastuksista kerrottiin viikko sitten myös Al Jazeera -kanavalla esitetyssä dokumenttiohjelmassa, joka on edelleen nähtävissä kanavan verkkosivuilla.
Joulukuun 21. päivänä 1988 seitsemältä illalla pommi räjähti Lontoosta New Yorkiin matkalla olleessa yhdysvaltalaisen Pan Am -lentoyhtiön Boeing 747 -koneessa yhdeksän kilometrin korkeudessa skotlantilaisen Lockerbien kylän yläpuolella. Pommi-iskussa kuoli 259 matkustajaa ja miehistön jäsentä ja 11 Lockerbien kylän asukasta.
Maltalaisen vaatekauppiaan todistelu ei viittaa Abdelbaset Al-Megrahin syyllisyyteen, pikemminkin päinvastoin.
Libyan lentoyhtiön turvallisuuspäällikkönä työskennellyt Al-Megrahi tuomittiin vuonna 2001 elinkautiseen vankeuteen iskun suunnittelusta. Al-Megrahi on aina kiistänyt osallisuutensa pommi-iskuun.
Pitkälle edennyttä eturauhassyöpää sairastava Al-Megrahi armahdettiin terveydellisistä syistä elokuussa 2009, ja hänen annettiin matkustaa kotimaahansa saattohoitoon. Armahduksen ehtona oli, että hän sitä ennen luopui valituksestaan korkeimpaan oikeuteen.
John Ashtonin tuore kirja Megrahi: You Are My Jury (Megrahi: Te olette valamiehistöni) perustuu suurelta osin Skotlannin rikostapausten uudelleenarviointikomission yli 800-sivuiseen selvitykseen syistä, miksi Al-Megrahin olisi ehdottomasti pitänyt saada uusi oikeudenkäynti. Muutoksenhakulautakunnan selvitystä ei aikoinaan koskaan julkistettu, mutta Ashton sai asiakirjat haltuunsa Al-Megrahin puolustustiimin entisenä jäsenenä.
Al-Megrahin tuomio perustui muutamaan keskeiseen yksityiskohtaan.
Lockerbien turma-alueelta löytyneistä vaateriekaleista ja muista matkatavaroiden osista voitiin päätellä, että pommi oli asennettu Toshiban kasettinauhuriin, joka oli pakattu ruskeaan Samsoniten matkalaukkuun yhdessä vaatteiden ja sateenvarjon kanssa. Valmistusmerkin perusteella vaatteet pystyttiin jäljittämään maltalaiseen vaatekauppaan. Kaupan omistaja kertoi myyneensä vaatteet libyalaiselle miehelle loppuvuodesta 1988.
Turmapaikalta löytyneen pienen piirilevyn palan perusteella tuomioistuin arveli, että pommin ajastin oli sveitsiläisen Mebo-yhtiön valmistama. Yhtiö oli myynyt 20 ajastinta Libyaan vuosina 1985 ja 1986.
Pommin sisältänyt matkalaukku oli tuomioistuimen mukaan kuljetettu ensin Air Maltan koneella Maltasta Frankfurtiin ja sieltä edelleen Pan Amin koneella Lontoon Heathrow’n lentokentälle, missä se lastattiin Pan Amin New Yorkin -koneeseen.
Tuomioistuimen mukaan ainoa mahdollinen päivä, jolloin Al-Megrahi olisi voinut ostaa vaatteet maltalaisesta vaatekaupasta, oli 7. joulukuuta 1988. Al-Megrahi oli tuona päivänä Maltalla ja yöpyi Holiday Inn -hotellissa Slieman kaupungissa lähellä kyseistä vaatekauppaa.
Al Jazeeran viime viikolla esittämän brittidokumentin perusteella maltalaisen vaatekauppiaan Tony Gaucin todistelu ei viittaa Al-Megrahin syyllisyyteen, pikemminkin päinvastoin.
Vaatekauppiaan mukaan libyalaismies, joka osti vaatteet, oli yli 180 senttiä pitkä, harteikas, tummaihoinen ja noin 50-vuotias. Al-Megrahi oli puolestaan 168 senttiä pitkä, kevytrakenteinen ja vaaleaihoinen. Vuonna 1988 hän oli 36-vuotias.
Vaatekauppias kertoi, että vaatteet hankkinut mies osti kaupasta myös sateenvarjon. Lähtiessään ulos kaupasta mies avasi sateenvarjon, sillä ulkona satoi. Al Jazeeran dokumenttiohjelmassa haastatellaan Maltan ilmatieteen laitoksen entistä johtajaa, joka on pitänyt vuosien ajan myös omaa päiväkirjaa Maltan säästä. Päiväkirjan mukaan 7. joulukuuta 1988 taivaalla oli vain untuvapilviä eikä Maltalla satanut.
Vaatekauppias totesi useissa kuulusteluissa, että jouluvaloja ei ollut vielä sytytetty sinä päivänä, kun libyalaismies osti vaatteet. Al Jazeeran dokumentissa Maltan entinen matkailuministeri toteaa kuitenkin, että Slieman kaupungissa jouluvalot sytytetään aina 6. joulukuuta kello 17.30, joten 7. joulukuuta kaduilla oli jo jouluvalot.
Yhdessä poliisikuulustelussa vaatekauppias totesi, että libyalaismies oli ostanut vaatteet 29. marraskuuta 1988. Kauppias muisti päivämäärän, sillä hän oli tuona päivänä riidellyt tyttöystävänsä kanssa. Tätä kuulustelupöytäkirjaa ei koskaan toimitettu Al-Megrahin puolustusasianajajille.
Skotlannin rikostapausten uudelleenarviointikomissio huomautti myös lukuisista muista todisteista, joita ei toimitettu puolustusasianajajille ennen oikeudenkäyntiä. Pelkästään nämä pimitetyt todisteet olisivat komission mukaan riittäneet tuomion hylkäämiseen.
Vasta oikeudenkäynnin jälkeen paljastui, että vaatekauppias Tony Gauci oli nähnyt lehdessä valokuvan Al-Megrahista vain muutama päivä ennen syyttäjäviranomaisten järjestämää tunnistustilaisuutta. Oikeudenkäynnin jälkeen selvisi myös, että Yhdysvaltojen oikeusministeriö oli maksanut Gaucille todistamisesta kahden miljoonan dollarin palkkion.
Puolustukselta evättiin myös tietoja tuomion kannalta keskeisestä piirilevyn palasta.
Syyttäjän mukaan piirilevynpala oli löytynyt turmapaikalta harmaan miestenpaidan kauluksesta. Maltalainen vaatekauppias kiisti kahdessa poliisikuulustelussa myyneensä libyalaismiehelle yhtään paitaa. Vuotta myöhemmin hän kuitenkin muisti, että libyalaismies oli sittenkin ostanut miesten kauluspaidan, joka oli maltalaispoliisin laatiman kuulustelupöytäkirjan mukaan vaaleanruskea. Puolustukselle toimitetussa lopullisessa esitutkintapöytäkirjassa paidan väriä ei kuitenkaan mainittu.
Puolustus sai myös oikeudenkäynnin jälkeen tietää Britannian puolustusministeriön räjähdeasiantuntijoiden tekemistä selvityksistä, joiden mukaan piirilevyn pala ei ollutkaan aivan identtinen sveitsiläisen Mebo-yhtiön ajastimien piirilevyn kanssa. Lockerbiesta löytyneen piirilevynpalan pinnoite oli puhdasta tinaa, kun taas sveitsiläisfirman ajastimissa piirilevyn pinnoitteessa oli 70 prosenttia tinaa ja 30 prosenttia lyijyä.
uutiskirje 