Viimeinen sana
”Dragsvikin kohdalla käytettiin lisäksi kielilakiin perustuvaa harkintaa. Puolustusvoimain yhden joukko-osaston on oltava ruotsinkielinen.”
Kaksi virkettä jotka jäivät sanomatta. Jos eivät olisi jääneet, ei koko viikon jatkunutta draamaa puolustusministeri Stefan Wallinin kohdalla olisi syntynyt ollenkaan. RKP:n ainoa tehtävä tässä maassa on puolustaa aina ja kaikkialla ruotsinkielisten etuja. Tämän myöntäminen myös puolustusvoimauudistuksessa olisi herättänyt nurinaa, mutta ei olisi saattanut pääministeri Jyrki Kataista puhumaan tässäkin asiassa läpiä päähänsä.
Mediakohuista ei opita mitään. Monet poliitikot turvautuvat viimeisenä keinoon, jota kannattaisi käyttää heti alussa: puhua totta.
Ihminen oli alkuansa korpisoturi.
Toisaalta.
Mistä me nenäkkäät kolumnistit sitten viisastelisimme, jos poliitikot kertoisivat avoimesti kaiken heti ja totuutta kiertelemättä?
Perussuomalaisia on tällä palstalla tullut roimittua kaikella sillä taidolla, mitä meikäläisen korvien välistä lähtee. Ja ansaitusti joka sana. Nyt on kuitenkin pakko antaa tunnustusta, että jopa Pentti Oinonen löytää joskus jyvän. Ilman hänen kanteluaan oikeuskanslerille Wallinin poliittinen ohjaus olisi jäänyt hänen ja komentaja Ari Puheloisen keskinäiseksi salaisuudeksi.
Sitä perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole pystyneet perustelemaan, miksi juuri Dragsvik pitäisi lakkauttaa puolustusvoimauudistuksessa. Tosin hehän eivät lakkauttaisi yhtään yksikköä. Vaikka kaikesta muusta säästetään, pitävät oinoset ja soinit loppuun asti kiinni viimeisestäkin korpisoturista.
Ihminen oli alkuansa korpisoturi. Kyllä sen on myöntänyt kapitalistinenkin tiedemies, sanovat perussuomalaiset. Ja lyövät sellaiset rätingit pöytään, että varuskuntien seinistä ei ole varaa säästää. Työväenpuolue ilman sosialismia, mutta ei ilman joukko-osastoja.
Suurten uutisten viikolla haukuttiin urakalla Wallinia sekä pidennettiin työuria ja palautettiin Hilkka Ahteen työsuhde AKT:ssä.
Kovimmin työurien pidentämistä huutavat työnantajat, joilla ainoina tässä maassa on valta potkia ihmisiä pois töistä ja siirtää suomalaista työtä Aasian halpamaihin. Melko halpamaista.
Torstaiseen kehysriihen lopputulokseen ja keskusjärjestöjen työurasopimukseen sisältyy joitain vasemmiston pitkään ajamia uudistuksia ja joitain niin sanottuja kipeitä leikkauksia. Jokainen valitsee itse, mitä painottaa, ja tekee sen verkkokeskustelujen aikakaudella reaaliajassa.
Ratkaisevaa on kuitenkin kokonaisuus. Torstaina iltapäivällä käytettävissä olevien tietojen perusteella näytti siltä, että ensin Etelärannassa ja sitten Säätytalolla tehtiin historiaa. Kataisen kuuden puolueen aatteellisesti sekamelskahallitus pystyi valtiontaloutta vahvistaviin ratkaisuihin. Ja kuten eräs viisas ex-kansanedustaja sanoi, se on köyhän paras ystävä.
uutiskirje 
