Poliisit pysäyttelevät autoja, teiden varsilla könöttävät kepeistä ja heinistä vielä perinteiseen tapaan kootut majat, joskus pienet kivirakennukset. Totisia kasvoja myymässä hedelmiä, lapsia työn teossa. Kuivuneet, matalat viidakot.
Aina vakavammaksi muuttuu matkaajan mieli, kun bussi viimein saapuu Meridaan, Jukatanin 1,5 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin. Kuka tiesi, että Jukatan kulttuurisine rikkauksineen, kalliine arkeologisine kaivauksineen, museoineen ja turistikohteineen on näin köyhä. Vai kuka on köyhä?
Köyhimpiä kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa ovat alkuperäiskansat, heidän jälkeläisensä. Kuoppaiset tiet – mutta erilaisuudessa niin kiehtovat – vievät kohti kaupungin vanhaa keskustaa.
Mayakalenterin mukaan nykyinen maailmankausi päättyy 22. joulukuuta 2012.
Keskusta valmistautuu maailmankauden vaihtoon. Mayakalenterin ja -ajanlaskun mukaan nykyinen maailmankausi päättyy 22.12.2012.
Keskustan katuja korjataan kuumeisesti. Kivipölyä leijailee sakeana pilvenä jalankulkijan silmiin, tukkii nenän ja korvat jatkuvalla metelillä. Työtä tehdään kahdessa vuorossa, 12 tuntia kerralla. Päivän palkaksi mies saa 100 pesoa, noin kuusi euroa. Elääkö sillä?
Mutta Celestùnista muuttanut nuori perheenisä kertoo:
– Meridassa on hyvä elää. Täällä lapset pääsevät kouluun, töitä riittää ja elämä on turvallista.
Toisin on hänen syntymäkaupungissaan. Sieltä Meksiko rahtaa öljynsä laivoihin saastuttaen meren. Saastumisen vuoksi ei ole kalastusta, ei työtä. Seurauksena rikollisuus, alkoholin ja huumeiden käyttö rehottavat.
Merida on hyvä, parempi. Vuonna 2011 Merida julistettiinkin Meksikon rauhallisimmaksi kaupungiksi, eikä poliiseja juurikaan näy kuin ohjaamassa liikennettä. Mutta mistä tuo turvallisuus kertoo?
Meridaan on muuttanut paljon kulttuuri- ja taidealojen ihmisiä Euroopasta ja Yhdysvalloista. Nykytaiteen museo MACAY on kokoelmiltaan jopa pääkaupungin Mexico Cityn ja Oaxacan museoita monipuolisempi. Uusia taidegallerioita syntyy jatkuvasti. Merida on edullinen ja turvallinen paikka länsimaiselle turistille ja eläkeläiselle. Entä meksikolaiselle?
Käsityöläisyys
kansan kasvot?
Mayatyttö Chiapasista myy laukkuja, vöitä ja puseroita. Toinen mayanainen, nuori äiti, vauva selässään ja kaksi pikkuruista tyttölasta edellään myy samoja tuotteita.
Kuin Afrikasta tulleet laittomat pakolaiset Venetsian tai minkä tahansa Etelä-Euroopan kaupungin kadulla – vieri vieressä kuin toisistaan turvaa hakien.
Oaxacan alueella alkuperäisväestö sapoteekit ja misteekit katsoivat rohkeina tulevaisuutta, ylpeinä perinteisestä käsityötaidostaan, kankaisiin kudotuista symboleista ja merkeistä; olemassaolon peruselementeistä eli tulesta, ilmasta, maasta ja vedestä.
Kuvissa elää ja näkyy heidän identiteettinsä, muistin kollektiivinen kuva maailmasta. Mutta miksi mayat, niin Chiapasista matkanneet naiset kuin Jukatanin omat, vaikuttavat niin passiivisilta kuin toivonsa menettäneiltä? Nuo joiden esi-isät rakensivat muinoin niin mahtavat kulttuurit ja kaupungit.
Mayatytöt kiertävät pääaukiota ja keskustaa kuin kehää, syklistä aikaa.
Maailmankausi vaihtuu
joulukuussa
Edempänä Meridan ympäristöön levittäytyvät aidot mayakylät. Mutta baarin omistaja kertoo ylpeänä, kuinka keskustan kuumeinen korjaustyö valmistaa kaupunkia uuteen maailmankauteen. He ovat valmiina muutokselle kohti parempaa. Enkä ymmärrä, kenelle mies parempaa uskoo tulevan.
Lukuisat pyramidialueet ja ”cenotet”, pyhät ja tervehdyttävät syvälle kalkkimaaperään muodostuneet järvilähteet, vetävät runsaasti kylpijöitä, jotka uskovat niitten puhdistavaan ja tervehdyttävään voimaan.
Hotellissa kanadalaisnainen kertoo varastaneensa läheisen pyramidialueen ”cenoten” pohjasta jadekiviä ja teettäneensä itselleen kaulanauhan. Hän neuvoo paikan minullekin – ystävällistä jälkikolonialistista traditiota pienessä mittakaavassa.
Tervehdyttävää jadea tarjoaisi myös ”shamaani” minulle, mutta kallista. Diego de Landa, mayojen pyhien kirjojen polttaja ja verilöylyjen alkuunpanija kertookin kirjassaan Kertomus Jukatanin asioista (Like 1997), että mayat ovat erityisen puhtaita, ”he kylpevät kuin näädät”.
Kulttuuriperintökohteet
rappeutuvat
Terveydenhoidossa vanhat tavat elävät, shamaanit parantavat, poistavat tukkeutumia ja saavat elämän virtaamaan, mutta entä jos se ei onnistu? Työttömät, usein intiaanit eivät saa julkista terveydenhoitoa, koska siitä nauttii vain veroa maksava väestönosa. Veroprosentti on 12 ja jos veroja ei maksa, Jukatanilla jää ilman terveydenhoitoa – ja sellaisia on suuri määrä väestöstä.
Yksi maailman seitsemästä ihmeestä, Chichén Itzá sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Meridasta etelään. Pyramidikaupungin tienvarsia kansoittavat laittomat kaupustelijat, jotka joskus onnistuvat huijaamaan turistilta reilun hinnan t-paidoista tai muusta oheisrihkamasta.
Paikallinen opas kertoo, että hallitus rahoittaa ainoastaan suurimman pyramidin Kukulcanin hoitoa. Muut Unescon kulttuuriperintökohteen rakennukset kuten kaunis Soturien temppeli, kuuluisa ”koripallokenttä” ja monet jumalten patsaat rappeutuvat rauhassa.
Joka päivä sokea mies istuu hotellin edessä, hakkaa tyhjää peltimukiaan katuun ja laulaa soinnuttomalla äänellään. Ainoastaan turisti heittää kolikon hänelle. Maailmankausi on vaihtumassa.
Mutta mitä tekee Jukatanin osavaltion hallitus, mitä tekee Meksikon hallitus?
uutiskirje 
