Sergei Eisenteinin ohjaama neuvostoliittolainen mykkäelokuvan klassikko Panssarilaiva Potemkin (1925) on kuuluisa Odessan portaiden jaksosta. Siinä yhdistyvät vaikuttavalla tavalla joukkokohtauksen kaoottisuus ja puhuvat yksityiskohdat.
On hyvä muistaa, että kuvaustekniikka oli tuolloin nykyiseen verrattuna varsin alkeellista. Kuvaaja Eduard Tissen käytössä oli muun muassa portaiden viereen sijoitettu ja raiteita pitkin liikuteltu kamera. Jaksossa on energistä vimmaa, sen ytimenä ovat mestarillinen leikkaus ja eri versioiden musiikkiraidat, tällä kertaa musiikki on Dmitri Shostakovitshin.
Elokuvassa on viisi suhteellisen itsenäistä jaksoa: Ihmisiä ja matoja, Draama kannella, Kuolleen vetoomus, Odessan portaat sekä Eskaaderin kohtaaminen.
Neuvostoklassikko kuvaa tapahtumia Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen pyörteissä. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päätettiin keskittyä vain yhteen tapahtumaan, niin sanottuun Potemkinin kapinaan. Episodin sanotaan rajoittuneen monisatasivuisessa alkuperäisessä käsikirjoituksessa yhdelle sivulle.
Panssarilaiva Potemkinin ilmaisuasteikko on laaja. Näyttämön väkevöittävät poliittinen draama, agitprop-mentaliteetti ja uhmakas paatos. Samalla Potemkinissa on myös intiimiä, omintakeista runollisuutta. Kuvaavaa on, että 1920-luvun puolivälin Pariisissa elokuvan ottivat innolla vastaan varsinkin surrealistit.
Panssarilaiva Potemkin. Yle Teema kello 18.00.
uutiskirje 
