Viimeinen sana
Luhistuuko Kreikka, kaatuuko euro? Miten käy Euroopan, kun/jos Kreikka irtoaa eurosta.
Vihdoin keskiviikkona vuodatettiin ulos tieto, että muut euromaat ovat ryhtyneet varautumaan myös mahdolliseen Kreikan lähtöön. Nytkö vasta muka?
Ei se kuitenkaan ihan näin mene. B-suunnitelmia on todennäköisesti hiottu jo kuukausia.
Kreikassa on kokeiltu melkein kaikkea, paitsi ei selvästi vasemmistojohtoista hallitusta ja parlamenttia.
Jos varautusmisuunnitelmia ei ole tehty, niin se osoittaa harvinaisen huonoa johtajuutta, mikä tietenkään ei ole mahdotonta sekään.
Kreikan historia ei anna kovinkaan hyviä lähtökohtia sille, että maa ihan äkkiä pääsisi ylös pääosin itse kaivamastaan kuopasta. Tosin historiastahan ei yleensä voi oppia muuta kuin sen, ettei historiasta voi oppia.
Sellaista kaikkitietävää oraakkelia, joka pystyisi ennustamaan tulevan, ei myöskään löydy tänä päivänä edes Delfoin kaupungista Parnassos-vuoriston juurelta. Antiikin käytännöistä ei muutenkaan kannata ryhtyä neuvoja etsimään. Demokratian kehdossahan äänioikeus oli vain vapaasyntyisillä, 18 vuotta täyttäneillä ja kaksi vuotta asepalveluksessa olleilla miehillä.
Kreikassa on antiikin ajoista alkaen kokeiltu kaikenlaisia hallintatapoja. On ollut monarkiaa, diktatuuria, sotilasjunttaa, erilaisia parlamentaarisia enemmistöjä… Melkein kaikkea on kokeiltu paitsi ei selvästi vasemmistojohtoista hallitusta ja parlamenttia.
Kesäkuun vaaleissa sellainen vaihtoehto saattaa hyvinkin tulla mahdolliseksi, vaikka näyttää siltä, että porvarillinen maailma on käynnistänyt vastakampanjan vasemmistolaista Syrizaa vastaa. Surkuhupaisaa on, että tähän kuoroon liittyi myös Iso-Britannian konservatiivinen pääministeri Davis Cameron, joka varoitteli kreikkalaisia äänestämästä väärin, vaikka itse Britannia ei edes kuulu euroalueeseen.
Viime viikkojen keskusteluissa on aina välillä vilahdellut myös Kreikan sotilasvallankaappaus ja everstijuntan valta-aika 1967–74. Tuosta ajasta tai paremminkin itse vallankaappauksesta, sotilasjuntan luonteesta ja toimintatavoista löytyy erinomainen katsaus legendaarisen Huutomerkki -sarjan järjestyksessään toisesta kirjasta. Martti Valkosen toimittama Everstien Kreikka (Tammi) ilmestyi syksyllä 1968 ja kirja pullistelee erinomaista ajan kuvausta
Huutomerkki -sarja oli aikanaan pamflettien aatelia. Tämänkin Kreikka-kirjan toimittajat olivat keränneet valtavat määrät faktaa, joka tarjoillaan hyvin luettavassa muodossa. Osattiin sitä ennenkin, vaikkei ollutkaan internetiä. Tiedot eivät tosin putkahtaneet näyttöruudulle pikavauhtia, mikä ehkä lisää aineiston luotettavuutta.
Everstien Kreikka -kirjan tiedot pitävät yhä hyvin kutinsa. Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti muun muassa kaappauksen taloudellisista ja poliittisista taustoista, keitä olivat sotilaskaappauksen tekijät, miten kaappaus tapahtui ja miten kansaa kuritettiin?
Kreikka on ollut myllerrysten kohteena historian sivu. Taustaa maan nykymenolle saa vaikkapa sotien välinen ajasta, jolloin massa ei ollut demokratiaa oikeastaan ollenkaan, vaikka vaaleja yritettiinkin muutaman kerran. Syyskuussa 1922 eversti Plastiras kaappasi vallan. Vuotta myöhemmin eversti Metaxasin kaappaus epäonnistui. Kenraali Pangalos oli kaappausvuorossa kesäkuussa 1925 ja hän hallitsi vuoden verran, jolloin kenraali Kondylis teki onnistuneen kaappauksen.
Maaliskuussa 1933 kaappausta yritti jälleen nyt kenraaliksi ylennyt Plastiras, mutta ei onnistunut. Kahta vuotta myöhemmin äärinationalistit yrittivät vallankaappausten tuloksetta. Elokuussa 1936 niin ikään kenraaliksi ylenny Metaxas vuorostaan onnistui, julistautui diktaattoriksi ja hallitsi aina vuoteen 1941.
Kreikka on ollut tuen kohteena aiemminkin. 1960-luvun alussa ennen sotilaskaappausta amerikkalaiset perustivat apukomission valvoakseen suuren apunsa käyttöä. Pian Kreikan hallitukset jättivät koko siviiliapuongelman täysin apukomission hoitoon.
Jotakin tuttua on OECD:n Kreikka-raportissa vuodelta 1960:
”Mittava vastikkeeton talousapu on mennyt lähinnä niille piireille, joilla jo oli tuotantolaitoksia ja -edellytyksiä sen sijaan, että se tai edes osa siitä olisi suunnattu kokonaan uuden, maan kipeästi tarvitseman tuotannon rakentamiseen. Apua ei ole riittänyt sellaisten ideoiden toteuttamiseen, joiden esittäjillä ei ole ollut takanaan huomattavaa omaisuuspohjaa.”
uutiskirje 
