Valtion tulosperusteiset kriteerit eivät ole ohjanneet liikuntajärjestöjen toimintaa. Tässä on uudistuksen tarve tilanteessa, jossa suomalaisessa liikuntakulttuurissa on käynnissä mittava remontti.
Uusi liikunnan kattojärjestö aloittaa työnsä vuoden 2013 alussa. Huippu-urheilun muutostyössä puolestaan tavoitellaan selkeämpää työnjakoa ja yhteistyön vahvistamista eri toimijoiden välillä. Resursseja pyritään vapauttamaan liikunnan ja urheilun ruohonjuuritasolle.
Paikallisen seuratoiminnan ääni liikuntajärjestelmässä on heikentynyt. Selvityksen mukaan urheilun pyramidin huippu on paisunut ja palvelujärjestöjen henkilöstökulut ovat kasvaneet merkittävästi. Suomea pidettiin 15 vuotta sitten liikunnan ja urheilun vapaaehtoistoiminnan mallimaana, mutta nyt monet maat ovat kirineet Suomen ohi.
Rakenteet monimutkaistuneet
Liikunta on merkittävin kansalaistoiminnan muoto Suomessa. Talkootyöllä on läpi vuosikymmenten luotu puitteet osallistumiselle, harrastamiselle ja huippu-urheilumenestykselle. Myös valtion liikuntabudjetista suurin kokonaisuus kohdistuu liikunnan kansalaistoimintaan: 43 miljoonaa euroa vuonna 2012. Vaikka tukipolitiikan painotuksia on tarkasteltu säännöllisesti, niin päätöksentekoa palvelevaa tutkimusta liikunnan kansalaistoiminnan tilasta ei käytännössä ole tehty.
Tehdyn selvityksen tulokset osoittavat, että järjestöjen toimintaa ovat ohjanneet niiden omat lähtökohdat, ei valtion tulospainotukset. Järjestöt eivät koe nykyistä valtionavustusjärjestelmää kannustavaksi.
1990-luvulla asetettua tavoitetta lajirajat ylittävästä toimintamallista ja kevyestä kattojärjestörakenteesta ei ole saavutettu. Liikunnan ja urheilun rakenteet ovat ennemminkin monimutkaistuneet ja järjestöjen henkilöstö on päälliköitynyt.
Huippu-urheilu vie leijonanosan
Selvityksen tulosten mukaan huippu-urheilu on edelleen lajiliittojen suurin toimiala kattaen kolmanneksen niiden kustannuksista. Toiseksi eniten järjestöjen kustannuksista kohdistuu kansalaistoimintaan (25,4 %) ja vasta kolmanneksi lasten ja nuorten liikuntaan (24,5 %). Lajiliitot ovat lisänneet henkilöstönsä määrää tai osuutta erityisesti huippu-urheilussa.
Järjestöjen talous on hyvässä tasapainossa, mutta tulojen kasvu on perustunut erityisesti seuroilta perittäviin maksuihin. Lajiliittojen mukaan maksujen taustalla on toiminnan ammattimaistuminen ja palveluiden laadun paraneminen. Uhkana on, että sosioekonomiset tekijät sulkevat jatkossa aiempaa suuremman osan kansalaisista järjestäytyneen urheilun ulkopuolelle. Suomessa suuren haasteen järjestöjen rahoitukselle muodostaa sponsoroinnin vähäisyys muihin Pohjoismaihin verrattuna.
Talkootyö on menneisyyttä
Selvitys nostaa esille huolen kansalaistoiminnan nykytilasta.
Seurakenttä käy voimistuvaa kamppailua ihmisten sitouttamisessa. Kansalaiset haluavat ennemmin ostaa laadukkaita palveluita kuin osallistua perinteiseen talkootyöhön. Myös nuorten sukupolvien kiinnostus järjestötoimintaan on laskenut 2000-luvulla ja yhä useampi 15-vuotias kokeekin järjestötoiminnan vanhanaikaisena.
Liikunta on edelleen lasten suosituin harrastus, mutta urheilujärjestelmä kohtaa nykylapsissa sukupolven, jonka liikuntahalut ja osallistumisen motiivit voivat poiketa merkittävästi siitä, mihin aiemmin on totuttu ja joihin olemassa olevat toimenpiteet rakentuvat.
Hallituksen ohjelmaan on kirjattu liikuntalain uudistaminen. Sen yhteydessä tullaan laatimaan uudet avustusperusteet liikuntajärjestöille. Tavoitteena on luoda nykyistä selkeämmät ja järjestöjen erityispiirteet paremmin huomioivat avustuskriteerit, jotta toiminnan tuloksia voitaisiin tasapuolisemmin arvioida.
Jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriö ja valtion liikuntaneuvosto kiinnittävät erityistä huomiota liikunnan kansalaistoimintaa koskevan tietopohjan vahvistamiseen sekä avustuspolitiikan vaikutusten arviointiin.
lehti 