Viimeinen sana
Carl Gustaf Emil Mannerheim ei jätä kylmäksi, sanotaan. Tapahtuu hänen nimensä ympärillä sitten mitä tahansa, aina joku tuohtuu, loukkaantuu tai ilahtuu. Mannerheim on kasvanut ulos pitkistä saappaistaan, vahatuista viiksistään ja karvalakistaan. Hänestä on tullut myytti. Joillekin hän on tabu, johon ei saa koskea vaan korkeintaan kunnioittavasti katsoa, mutta mieluiten ylöspäin silloinkin.
Moneskohan ”Mannerheim-kohu” nyt on parhaillaan menossa? Nyt kohkataan Marski-elokuvasta, joka ei sitten kai oikeasti Marski-elokuva olekaan vaan ihan jotakin muuta.
Jätetään nyt kuitenkin tämä elokuva rauhaan, kun sitä ei ole missään julkisesti vielä esitetty. Siksi onkin vaikea esittää elokuvasta arviota. Joillekin se tosin tuntuu onnistuvan ihan helpostikin. Ehkä nuo arvioitsijat ovat samoja, jotka pystyvät antamaan myös kirjoista arvioita niitä lukematta.
Moneskohan ”Mannerheim-kohu” nyt on parhaillaan menossa?
Iltapäivälehdet kirkuvat duettona, että meidät suomalaiset on petetty – ja sukulaiset häväisty. Itse en tunnista kuuluvani petettyjen suomalaisten joukkoon. Punikin pojanpoikana voisin toki jotakin Mannerheimista ja pettämisestäkin sanoa, mutta olkoon. Ehkä tuota on tullut toistettua jo tarpeeksi monta kertaa.
Ainakin toinen iltapäivälehdistä huutaa etusivullaan myös, että Marski-elokuvakohu paisuu. Kai se paisuu, kun paisutetaan. Eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, jos ihmiset haluavat näitä juttuja lukea, niin niitä on tietenkin lehtiin laadittava. Silloin mennään arveluttavalle vyöhykkeelle, jos valtiksi otetaan ennakkoluulot ja niihin vetoaminen.
Nyt liikutaan niillä rajoilla. Myytin rakastajat tyrmäävät ennen muuta sen, että Mannerheimia esittää ihonväriltään musta näyttelijä. Esiin on jo kaivettu myös hänen taustaansa, johon liittyy niin asunnottomuutta kuin alkoholiakin. Kovin paljon ei ole esitelty sitä, miten hyvin mies osaa ammattinsa eli näyttelijän työn. Mannerheimin roolissa voi jopa olla eduksi se, että on tullut tutuksi viinan kanssa.
Millainen olisikaan ollut reaktio, jos näyttelijä olisi ollut ruotsalainen ja elokuva olisi kuvattu Skånen sydänmailla. Rimaa hipoen se olisi ehkä hyväksytty.
Mutta olisihan Yle voinut valita elokuvan tekopaikaksi Kenian sijasta vaikkapa Simbirskin Venäjältä ja pääosan esittäjäksi venäläisen elokuva-alan supertähden? Mitenkähän olisi silloin suu pantu?
Ylen Marski-elokuvasta on nähty vasta traileri eli mainospätkä, jossa pääosan esittäjä Telley Savalas Otieno esiintyy tutussa marsalkan sotilasunivormussa. Hahmo on afrikkalaistettu tekijöiden mukaan muun muassa siksi, että uusi tulkinta päästää katsojan lähemmäs todellista Suomen marsalkkaa eli sitä, millainen ihminen todella oli Mannerheim-kuoren alla.
Elokuva suomalaisesta sankaritarinasta toisen kulttuurin silmin on kuvattu afrikkalaisen tarinankerronnan alkulähteillä Kenian Suuressa hautavajoamassa.
Kun vauhtiin on päästy Suomen suosituimmaksi joskus äänestetyllä hahmolla, niin samalla linjallahan voitaisiin jatkaa. Ainakin Urho Kaleva Kekkonen on monelle koskematon tabu ja toisille todellisesta elämästä irronnut myytti. Varmaan Keniasta löytyisi sopiva tyyppi esittämään myös Kekkosta.
Yle kertoo väkensä seuranneen Marski-elokuvan tekoa koko kevään ajan ja ennen sen tv-esitystä luvataan esittää kuusiosainen dokumentaarinen sarja Operaatio Mannerheim. Sankarimyyttiä on tutkittu tekijöiden mukaan ”tuoreesta näkökulmasta, kohdetta kunnioittaen ja faktoissa pitäytyen”.
Kyseessä on tekijöiden mukaan ”kuitenkin fiktiivinen tulkinta Mannerheimin elämästä” eli ei tehrä tästä ny isoo numeroo.
uutiskirje 