Tällä viikolla Kansan Uutisten verkkosivulla ruokabloginsa avannut Piia Rantala-Korhonen laittaa ruokaa lähes joka päivä, vaikka lapset yhtä lukuunottamatta ovat muuttaneet omilleen. Eineksiä ei ole tarjolla.
– Pakastepizza on ainoa, joka voi kelvata, hän sanoo.
Mistä ruokaideat tulevat?
– Niitä saa lukemalla keittokirjoja ja alan lehtiä, hän sanoo. Kun muilla on yöpöydällä dekkareita ja romaaneja, Rantalalla siellä on keittokirjoja.
Ja puhumalla ruuasta. Rantala-Korhonen innostuu kertomaan, mitä laittaa seuraavan illan ruokavieraille: Prisman lihatiskistä löytyi naudan kylkeä.
– Tein Stockmannin lihatiskin tädin kesällä antaman ohjeen mukaan.
Kas tässä:
Laita liha ahtaaseen uunivuokaan ja peitä juuri ja juuri vedellä, lisää vähän sipulia, porkkanaa, valkosipulia, selleriä, laakerinlehteä ja pippuria sekä suolaa. Kypsennä sata-asteisessa uunissa viisi tuntia.
– Se on niin pehmeän mureaa. Liemestä sitten saa siivilöityä ja kasaan keitettyä erittäin intensiivisen kastikkeen.
Liharuokaa kasvissyöjältä
Rantala-Korhonen jätti lihan syömisen 26 vuotta sitten, mutta valmistaa sitä muille.
– Maistelen liharuokiani. Jostain luin, että vanhemmiten vegetaristeista tulee fleksitaristeja, joustavia, hän sanoo ja toteaa, ettei ole niinkään väliä, mitä tekee joskus kuin mitä tekee jatkuvasti. Eli jos syöt joskus lihaa, se ei aiheuta maailmanloppua.
– Makkararuokia en tee, paitsi jos innostun tekemään makkaraa
Liha on kiinnostava asia.
– Mikä on ajanut nykytilanteeseen, jossa kuvitellaan, että lehmissä, sioissa ja linnuissakin kasvaa pelkkiä fileitä? 80-luvulla lihatiskillä oli enemmän kaikenlaista, edullisia ruhon osia, hän muistelee ja toivoo, että ihmiset oppisivat uudelleen käyttämään näitä osia. Mutta se on vaikeaa, sillä:
– Nyt vaikkapa Kajaanin Prismasta, joka on valtaisa hehtaarihalli, saa luullista lihaa vain pakastealtaasta. Muu on filettä ja paistia ja usein vielä marinadimössössä.
Rantala-Korhosta ihmetyttää ahneus, joka värittää lihan syömistä.
– Nykyisin moni syö lihaa jopa monta kerta päivässä. Maapallo ei kestäisi sitä, että kaikki tekisivät niin. Kun lihaa on oltava tolkuttomasti, sen on oltava myös hillittömän halpaa. Sitten viisaita nisäkkäitä seisotetaan ahtaissa karsinoissa, jotta ne eivät pääse kuluttamaan energiaa ikään kuin hukkaan.
Rantala-Korhonen lupaa myös niin herkullisia kasvisruokaohjeita, että ne kelpaavat sellaisenaan lihansyöjillekin. Hänen bravuurinsa on lähi-idän keittiön falafel-pyörykät. Ne valmistetaan liotetuista kikherkeistä ja härkäpavuista, jotka jauhetaan sipulin kanssa, maustetaan lehtipersiljalla, tuoreella korianterilla, valkosipulilla ja sitruunamehulla. Levännyt taikina muotoillaan tiukoiksi palloiksi ja uppokeitetään öljyssä.
Lähi- ja lähiöruokaa
Rantala-Korhosen blogi on nimeltään Lähi(ö)ruokaa.
– Kirjoitan tavallisesta ruuasta tavallisille ihmisille, hän määrittelee.
– Yksinkertaisesta perusruuasta, johon saa hyvät ainekset lähiön kaupasta. Toisaalta myös lähiruuasta.
Sen lisäksi, mitä lähiseudun tuottajilla on tarjolla, lähiruoka voi olla vaikka mökkijärven saalista, naapuruston omenapudokkaita tai oman viljelypalstan tuotteita.
– Maku on tärkein eikä siihen tarvitse erikoisia aineksia tai välineitä. Hyvällä veitsellä pärjää pitkälle keittiössä.
Hänen ajatuksensa on myös pohtia sitä, miten saada ruuanvalmistus ujutettua kiireiseen arkeen, ettei tarvitsisi tyytyä eineksiin.
– Ruoka, jonka hauduttaminen kestää viisi tuntia, ei välttämättä vaadi ponnisteluja kuin viisi minuuttia. Se vaatii kuitenkin suunnittelua.
Tässä tavallaan palataan vanhaan aikaan.
– Ennen suunniteltiin useampi päivä eteenpäin.
lehti 