Kapitalismin kriisi aktivoi muutosvoimia

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

teksti Elias Krohn kuva Jarmo Lintunen

Vasta suomennetussa teoksessaan Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää Robin Hahnel käy läpi 1900-luvun taloushistoriaa. Hän tarkastelee muun muassa meille läheisen ruotsalaisen sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kriisiä.

Jo 1970-luvun alussa liike-elämän tiukentaessa omaa etukamppailuaan sosiaalidemokraatit ottivat puolustuksellisen asenteen ja epäröivät uusia askelia. Puolueessa ei esimerkiksi lämmetty palkansaajakeskusliitto LO:n suunnitelmille laajentaa palkansaajarahastojen kautta työntekijöiden omistusta ja vaikutusvaltaa yrityksissä.

1980-luvulla sosiaalidemokraatit omaksuivat ”kolmannen tien” politiikan, purkivat pääoma-, raha- ja pörssimarkkinoiden säätelyn ja luopuivat valtiovallan tuesta solidaariselle palkkapolitiikalle. Suuntaus epäonnistui, kun odotettu talousmenestys jäi heikoksi, puolue kärsi pahan tappion vuoden 1991 vaaleissa ja koko yhteiskunnallinen ilmapiiri oikeistolaistui. Sosiaalidemokraatit ovat kuitenkin yhä paljolti samalla tiellä niin Ruotsissa kuin muuallakin.

Tämä selittää Hahnelin mukaan osaltaan Hahnelin yhteiskunnallisten prioriteettien muuttumista. Siihen mihin oli varaa 30 vuotta sitten, olisi nytkin.

Käänne 1980-luvulla

Kapitalismi, joka on Hahnelin kritiikin pääkohde, on koventunut eri puolilla maailmaa. Kirjassa kuvataan, kuinka pyrkimys kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa taittui 1980-luvulla ja eriarvoisuus alkoi kasvaa ennennäkemättömän nopeasti Yhdysvalloissa ja useimmissa muissa kehittyneissä talouksissa. Vuonna 1976 rikkain prosentti Yhdysvaltojen väestöstä omisti vajaat 20 prosenttia kaikesta omaisuudesta, mutta vuonna 1999 jo yli 40 prosenttia. Samoina vuosikymmeninä reaalipalkat laskivat, erityisesti pienituloisilla työntekijöillä, ja jäivät pahasti jälkeen työn tuottavuuden kasvusta samaan aikaan, kun suuryritysten voitot kasvoivat ennätyksellisiksi.

Hahnel argumentoi viime kädessä koko kapitalismin kumoamisen puolesta, koska se ei hänen mukaansa pysty toteuttamaan kestäviä taloudellisen oikeudenmukaisuuden periaatteita ja tuottaa esimerkiksi sellaista epätasapainoa, joka ilmenee nyt finanssi- ja eurokriiseinä.

Niille, jotka puolustavat kapitalismia ihmisten vapaan sopimusoikeuden perusteella, hän huomauttaa, että kahden kauppa on miltei aina kolmannen korvapuusti. Markkinoiden niin sanotut ulkoisvaikutukset eivät hänen mukaansa ole poikkeus, kuten ekonomistit yleensä olettavat, vaan sääntö.

Osallisuustalous vaihtoehtona

Hahnel käsittelee kirjassaan laajasti kapitalismin vaihtoehtoja. 1900-luvun kommunismin hän tyrmää epädemokraattisena. Hän kuitenkin epäilee keskusjohtoisen suunnittelun toimivuutta ja tehokkuutta siinäkin tapauksessa, että se perustuisi demokraattiseen hallintoon. Ylhäältäpäin johdettu talous ei hänen mukaansa mahdollista riittävästi kansalaisten osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon ja tekee heistä apaattisia.

Hahnelin oma vaihtoehto on libertaarisen sosialismin traditioon nivoutuva osallisuustalous, jonka suuntaviivoja hän on pitkään kehitellyt yhdessä yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kanssa. Se perustuu toisaalta työntekijöiden ja toisaalta kuluttajien demokraattisiin yhdistyksiin, jotka suunnittelevat tuotantoa ja kulutusta tiettyjen sääntöjen mukaan. Paikallisilla yhteisöillä on keskeinen rooli, mutta ne muodostavat myös suurempia yhteenliittymiä.

Robin Hahnel: Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää. Suomentanut Arvi Tamminen. Like & Rauhan-puolustajat. Pystykorvakirja 2012, 439 sivua.Robin Hahnelin haastattelusta ilmestyi laajempi versio Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 28. syyskuuta.