Kirsi Pihlaja haluaa kotihoidon takaisin

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Haastattelu julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28.9.2012

Mitään ei ole opittu 90-luvun lamasta. Silloin leikattiin, säästettiin – ja saatiin aikaan syrjäytyneisyyttä, mielenterveysongelmia. Tuon ajan virheistä maksetaan laskua tänään, mutta samaan aikaan jatketaan samojen virheiden tekemistä ja kasvatetaan laskua tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Tuo lasku kasvaa, kun säästetään perheiden palveluista, ennaltaehkäisevistä palveluista, lasten ja nuorten hyvinvoinnista…

Vasemmistoliiton listalta Helsingin kaupunginvaltuustoon pyrkivä Kirsi Pihlaja on perheenäiti, jolle arjen asiat ovat tärkeitä. Siksi hän ottaa nuo esimerkit turvaverkon romuttumisesta läheltä, arjesta.

– Turvaverkkoa murennetaan, kun kunnallista päivähoitoa mitoitetaan Helsingissä niin, että lapsiryhmät ovat liian suuria, kun lapsia hoidetaan vajain resurssein. Tämä riittämättömyys on väärin lapsia kohtaan, ja se on väärin näistä huolehtivaa henkilökuntaa kohtaan.

Pihlaja kiittää päivähoidon henkilöstöä heidän tekemästään työstä.

– Ihmiset tekevät päiväkodeissa parhaansa, mutta heidän kätensä on sidottu.

Päivähoito käy
kalliiksi

Pienituloisten lapsiperheiden ja yksihuoltajien aseman heikkenemisestä huolestuneen Pihlajan mielestä päivähoitomaksuja olisi syytä alentaa. Jos siihen ei ole mahdollisuutta, jyrkentäisi hän maksujen progressiivisuutta. Ihannetavoite hänellä on kunta, jossa päivähoito olisi maksutonta.

Maksujen alentamistoiveen syy on niiden kalleus ja järjestelmän joustamattomuus.

– Kun lapsi esimerkiksi 1,5-vuotiaana pannaan kunnalliseen päivähoitoon, menetetään kotihoidon tuki ja kuntalisä sekä aletaan maksaa päivähoitomaksuja. Perheen varoihin tulee 800 euron lovi joka kuukausi. Kun asumiskulut vielä ovat Helsingissä mitä ovat, puhutaan todella järkälemäisistä summista lapsiperheiden kohdalla. Järjestelmä ei anna taloudellista ratkaisua olla vain puoliksi töissä. Pitää tienata…

Kirsi Pihlaja muistelee, miten hänen omassa lapsuudessaan oli aivan normaalia, että tavalliseenkin perheeseen saatiin kodinhoitaja kotiin, kun tarvetta tuli esimerkiksi toisen vanhemman sairastumisen vuoksi.

Se oli sellaista kunnallista kodinhoitopalvelua, minkä pitäisi hänen mielestään kuulua suomalaiseen arkeen nykyäänkin. Se oli ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, mitä nyt on laiminlyöty, ja minkä seuraukset myös ovat nähtävissä lasten huostaanottojen lisääntymisenä.

Korrelaatio näiden kahden asian välillä on selvä. Samaan aikaan, kun kodinhoitopalvelua leikattiin osoittivat tilastot lasten huostaanottojen lisääntyneen. On laiminlyöty yksi keino ja mahdollisuus ehkäistä ennalta sosiaalisia ongelmia.

Ennaltaehkäisy
on unohtunut

Pihlaja lähtee siitä, että tukea pitäisi saada ennen kuin perheen tilanne on kärjistynyt sellaiseksi, että on siihen on puututtava lastensuojelutoimin.

Hänen mukaansa kodinhoitoapua on Helsingissä nytkin saatavilla. Apu toteutetaan kuitenkin tavalla, joka ei ole omiaan muuttamaan tuota korrelaatiota. Se on muille kuin lastensuojeluasiakkaille maksullista. Maksullisuus tarkoittaa tosiasiassa sitä, että hukataan se sosiaalisia ongelmia ennalta ehkäisevä vaikutus, joka ajoissa annetulla kodinhoitoavulla olisi.

Maksullisuus on johtanut siihen, että tarjolla olevia palveluja jää perheiden varattomuuden vuoksi käyttämättä. Toisaalta taas kodinhoitoapua osoitetaan vasta sitten, kun perheessä on jo ongelmia.

Nykykäytäntö on myös johtanut siihen, että kodinhoitoresursseja joudutaan suuntaamaan perheisiin, jotka ovat joutuneet hakeutumaan lastensuojeluasiakkaiksi vain tilapäisten ongelmien vuoksi. Nämä resurssit ovat sitten poissa tosi tarpeeseen vastaamisesta.

Kirsi Pihlajan mielestä työelämässä pitäisi pystyä tekemään enemmän perheen olosuhteet huomioon ottavia joustoja ja niihin pitäisi vaikuttaa myös julkisen sektorin toimin. Perheen tilanteen huomioon ottava kodinhoitopalvelu on yksi sellainen tekijä, jolla voitaisiin välttää joustohaluttoman työelämän ja perhe-elämän yhteentörmäys. Saman päämäärän suuntaan voitaisiin toki vaikuttaa myös päivähoitojärjestelyillä.

Olemme
oravanpyörässä

Kodinhoitoavulla ja hyvällä päivähoitojärjestelmällä voidaan helpottaa perheiden arkea. Pääasiallinen syy perheen ongelmiin on kuitenkin se, että yhteiskunta on rakennettu jatkuvan talouskasvun ja voitontavoittelun ehdoilla.

Pankit luovat liikkeellä olevan rahan myöntämällä luottoja, mutta eivät samalla luo koron osuutta. Olemme siis jatkuvasti enemmän velkaa pankille kuin mitä maailmassa on rahaa.

Tämä laittaa tavalliset ihmiset oravanpyörään, jossa kilpailemme selviytymisestä.Vanhemmat siis kilpailevat kiristyvillä työmarkkinoilla siitä kuka lähtee, kuka jää, kuka pystyy maksamaan velkansa pankille, ja kuka tekee henkilökohtaisen konkurssin.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta lapsiin ja samaan aikaan lapset harjoittelevat selviytymistaistelua aliresurssoidussa päivähoidossa.

Maailmanjärjestykseen yksittäinen kunta ei voi suoraan vaikuttaa, mutta se voi perustaa kunnallisen pankin ja järjestää kunnolliset perhepalvelut.