Punaisen julistuksen lukijan syntymästä 130 vuotta

Tampereen Punaisen julistuksen lukijana tutuksi tullut Kössi Kaatra (oik.Gustaf Adolf Lindström) syntyi Lohjalla 7. marraskuuta 130 vuotta sitten.

Köyhään perheeseen syntyneen pojan lapsuus oli kurjuuden keskellä elämistä isän alkoholismin takia. Pientä lohtua arkipäivään antoi Kössin äidin ”vanhurskaalla” äänellä veisaamat hengelliset laulut.

Kössi opetteli itse lukemaan jo ennen kouluikää. Sen aikainen kiertokoulu ei juuri kovin kummoista kirjoitus- tai lukutaitoa kartuttanut, ja köyhillä ei ollut mahdollisuutta lähettää lapsiaan opin tielle kauaksi kotoa.

Kössin ajanviete oli kotitöissä auttamista jo pienestä pitäen. Vartuttuaan kouluikäiseksi hän hankki perheeseen lisätuloja lehdenjakajana ja kirjakaupan juoksupoikana. Hän kirjoitteli jo pikkupoikana ajatuksiaan runomitassa, milloin vain sattui löytämään jotain paperia, jolle kirjoittaa.

Raamatun Kössi luki läpi useamman kerran, samoin Katekismuksen. Kotona ei muuta kirjallisuutta ollutkaan.

Tampereella paremmat ajat

Pahoin alkoholisoituneen isän kuoltua Kössi ja äitinsä Adolfiina muuttivat Tampereelle. Siellä heidän taloudellinen tilanteensa parani siedettäväksi. Ruokaakin sai joka päivä. Kössin ensimmäisten elinvuosien kurjat olot olivat muisto vain.

Alakansakouluikäisenä luettu maailman käännetyin kirja antoi jonkinlaisen perustan Kaatran myöhempään metaforan runsaaseen käyttöön kirjallisessa ilmaisussaan. Yksi tunnetuimpia lienee Golgatan marssi. Sitä vertausta Kaatra käytti usein kirjoituksissaan. Myös omasta elämästään kertoessaan kuulijat saivat kokea raskaiden askelten kaiun muhkurakivisillä poluilla.

Kaatra pääsi Tampereella asianajotoimiston lähetiksi ja myöhemmin konttoristiksi. Äiti totesikin poikansa päässeen herraksi.

Kössi ei itse herra-titteliä käyttänyt, vaan esitteli myöhemmin itsensä kirjailijaksi ja vapauden laulajaksi, sorretun kansan etujen puolustajaksi.

Punaisen julistuksen lukija

Kaatran elämän yksi kohokohta koitti marraskuussa 1905, silloin suurlakon aikana hän luki Punaisen julistuksen Tampereen raatihuoneen parvekkeelta monituhatpäiselle Keskustorille kokoontuneelle kuulijajoukolle.

Julistus saikin yhteiskunnallisia muutoksia aikaiseksi; yleinen äänioikeus ja jokaiselle täysi-ikäiselle oikeuden asettua ehdokkaaksi yleisissä vaaleissa.

Tampereella museossa säilytettävässä alkuperäisessä Punaisessa julistuksessa on yhtenä allekirjoittajana Kössi Lindström. Kaatra-sukunimen hän virallisti myöhemmin.

Julistuksen sanoman olivat Yrjö Mäkelin ja Kössi Kaatra yhdessä laatineet.

Vuoteen 1918 mennessä Kaatra ehti toimia lehtiavustajana Sosiaalidemokraatti-lehdessä, Kansan Tahto-lehdessä sekä muissa pienemmissä lehdissä. Hän piti jonkin aikaa kyläkauppaa Teiskossa, perusti Markan kirjaston Hämeen kirjakauppaa pitäessään.

Kynnyksellä aloitti

Ensimmäisen runokokoelmansa Kynnyksellä Kaatra julkaisi 1903, sitä seurasivat runokokoelmat Kyttä, Murroksessa, Suurlakkokuvia, Elämästä ja Runoja.

Kaatra ei julkaissut mitään seuraavan kymmenen vuoden aikana. Hän tosin kirjoitteli ahkerasti eri lehtiin ja juhlajulkaisuihin runoja ja kolumneja.

Suomen kansaa kohdannut suuri tragedia vuonna 1918 vaikutti raskaasti Kaatran elämään. Hän oli koko kansalaissodan ajan kirjoitellut kärkeviä mielipiteitään eri lehtiin eri nimimerkeillä ja perääntymättä puolustanut köyhälistön oikeuksia.

Valkoiset saivat useissa Kaatran kirjoituksissa tuntuvaa kritiikkiä teoistaan, erityisesti mielivaltaiset syyttömien teloitukset Kaatra tuomitsi jyrkästi. Kaatra tuomitsi myös punaisten tekemät murhat ja laittomuudet. Kaatra ei hyväksynyt kuolemantuomioita missään oloissa. Ihmiselämä on korvaamaton, ainutlaatuinen ja arvokas kaikkialla ja kaikille, myös köyhille ja kouluja käymättömille.

Kaatran esimerkkiä seuraten sivistystä voi hankkia koulun penkkejä kuluttamatta.

Pakoon Ruotsiin

Syksyllä 1918 Kössi Kaatraa oli varoitettu sisällissodan jälkimainingeissa tehdyistä vangitsemisista ja punaisten tuomitsemisista. Hän päätti lähteä pakoon Ruotsiin.

Oulusta Tornion kautta Tukholmaan paennut Kaatra anoi Ruotsin viranomaisilta turvapaikkaa ja se hänelle myös myönnettiin.

Kaatra on viimeisiä suomalaisia poliittisista syistä Ruotsissa turvapaikan saaneita maanpakolaisia.

Ruotsiin asetuttuaan Kaatra viimeisteli Punaiset ja valkoiset -montaasiromaanin ja se julkaistiin Fram-kustantamon toimesta keväällä 1919. Omaelämäkerrallisen romaanin Äiti ja poika Kaatra julkaisi 1924 Työn kustantamana.

Kaatran tunnetuin teos Alhaisolauluja-runokokoelma julkaistiin 1922. Vuonna 1978 Lauri Lajunen toimitti siitä uudistetun painoksen. Kaatran viimeiseksi julkaistuksi runoksi jäi runo Leninistä vuonna 1928.

Syrjittynä Suomessa

Viimeisten elinvuosiensa aikana Kaatra kirjoitti lehtijuttuja sekä suomalaisiin että ruotsalaisiin lehtiin.

Hän lähetti käsikirjoituksia WSOY:lle, joka ei ottanut niitä julkaisuohjelmaansa, syykin lienee selvä: hän oli sisällissodan aikana punaisia sympatisoinut ja maanpettureita puolustanut maasta paennut sosialisti.

Kaatran poliittiset mielipiteet, aatteet ja sympatiat olivat aina olleet sorretun kansan puolella ja puolesta.

Kaatra oli sosiaalidemokraatti, kommunisti, sosialisti, vasemmistolainen köyhään kansanosaan kuulunut itseoppinut ja sivistynyt työväenaatteen kannattaja.

Perhe-elämää Huddingessa

Ruotsin vuosina Kaatra ei osallistunut poliittiseen toimintaan. Vuonna 1921 Kössi Kaatra vihittiin avioliittoon Jenny Soinion kanssa Tukholmassa. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä.

Kaatrat muuttivat 1924 kesällä Huddingen pitäjän Fullerstaan. Kaatran perhe asui kesät Gotlannissa. Perheen elämä oli taloudellisesti turvattua ja Kössi oli tyytyväinen rauhallisiin oloihin. Kansalaissodan aiheuttamista traumoista syntynyt katkeruus kuitenkin jäyti sielussa. Sen arvet häipyivät vasta kuoleman hetkellä.

Vuonna 1928 leppoisia päiviä Huddingen Fullerstassa viettäessään Kaatra näki unia Golgatasta ja ristisaattueesta. Ne saivat hänet miettimään ihmiselon rajallisuutta ja tarkoitusta. Hän päätyi oman elämänsä osalta siihen tulokseen, että paljon oli joutunut kurjuutta ja ihmisen pahuutta näkemään ja kokemaan.

Itse hän oli Ruotsiin paettuaan saanut elämänsä järjestykseen; perustanut perheen, julkaissut Punaiset ja valkoiset -montaasiromaanin Suomen kansalaissodasta, kirjoittanut omaelämäkerrallisen teoksen Äiti ja poika. Lisäksi vielä satoja lehtiartikkeleita Suomessa ja Ruotsissa.

Ensimmäisinä vuosinaan Ruotsissa Kaatra oli innokkaana mukana Tukholman Suomalaisen Seuran toiminnassa. Kulttuurin saralla tekemisistään Kaatra tunsi tyydytystä. Katkeruutta sitä vastoin hän tunsi suurta 1918 Suomen köyhää kansaa kohdanneesta murha-aallosta.

Mannerheim joukkoineen oli lyöttäytynyt yhteen Suuren Saatanan kanssa ja tehnyt sopimuksen Suomen köyhälistön lopullisesta nujertamisesta. Eivät täysin siinä työssään onnistuneet.

Kärsimykset kaikkoavat

Kaatra pohti kuoleman hetkeä kävellessään Huddingen pitäjän kirkon pihamaalla samalla katsellen kohti korkeuksia kohoavaa kirkontornia.

– Silloin kenties sen kirkkaan kruunun saa ja valkeat puhtoiset vaatteet ja kaikki vaivat, kärsimykset kaikkoavat.

Marraskuun 15. päivä 1928 Kössi Kaatra pääsi vaivoistaan, katkeruudestaan ja päätti Golgatan marssinsa. Kunnanlääkärin kirjoittamassa kuolintodistuksessa kuolinsyyksi ilmoitetaan Paralysis contiis.

Kössi Kaatraa pidetään Suomessa työväenluokan Eino Leinona.

Kaatra muistetaan ruotsinsuomalaisen kulttuurin ahkerana uranuurtajana; ensimmäisen suomenkielisen lehden Wiestin toimitsijana, ensimmäisen näytelmäkerhon perustajana ja ohjaajana, ensimmäisestä Suomen sisällissodan tapahtumia kuvaavasta kirjasta.

Kaatran tekstiin sävelletty työväenlaulu Pohjolan raatajien juhlalaulu on mukana kultalevyn myynnin saavuttaneessa Työvänlauluja-kokoelmassa.

Kössi Kaatra on haudattu Huddingen kirkon vanhalle hautausmaalle.