Kotiläksyt ovat maailmanlaajuisesti varsinainen pyhä lehmä, jonka nimeen vannotaan, vaikka tutkimustulokset kotitehtävien vaikutuksista ovat vaatimattomia.
Kotitehtäviä määrätään niin koulussa opetettavien asioiden oppimiseen liittyvien, kuin sille täysin ulkoistenkin syiden takia. Jälkimmäiset näyttävät keskusteluissa nousevan tärkeämpään rooliin.
Koululaiset laitetaan tekemään kotiläksyjä, koska niiden tarkoitus on tukea ja vahvistaa koulussa opittua.
Ne kuulemma myös opettavat vastuullisuutta, totuttavat kovaan työhön, opettavat ajanhallintaa, kehittävät opiskelutaitoja, pitävät lapset kiireisinä ja poissa pahanteosta, opettavat itsekuria ja hyviä työtapoja, kehittävät myöhemmin työelämässä tarvittavia valmiuksia, toimivat kommunikointivälineenä kodin ja koulun välillä, parantavat vanhempien ja lapsen välistä suhdetta ja mahdollistavat ylisuurten opetussuunnitelma vaatimusten täyttämisen, kun kaikkea ei ennätetä tehdä koulussa.
Epämääräiset läksyihin liittyvät tavoitteet tähtäävät siten kauas tulevaisuuteen. Jotta näitä tavoitteita voitaisiin saavuttaa, täytyisi lasten suhtautua myönteisesti kotitehtäviin ja niihin liittyvään oppimiseen.
Näyttää kuitenkin siltä, että kotitehtäviä tehdään velvollisuudesta ja jotta vältettäisiin rangaistukset, joita tekemättömyydestä seuraa, näinhän perusopetuslaissakin uhkaillaan.
Kotitehtävillä on siten välineellinen arvo ja ne pyritään tekemään nopeasti. Muut lapsen elämän tapahtumat ovat tärkeämpiä kuin kotitehtävät.
Onko tämä toisaalta suurikaan ihme, aikuisetkin tarvitsevat työpäivänsä jälkeen aikaa rentoutua. Lapsillako vastaavaa tarvetta ei ole?
Miellettäessä koulu lasten työksi, voidaan kysyä millainen kuva työelämästä luodaan, kun koulussa opetetaan, että työtehtäviä ei ennätetä hoitaa työpaikalla ja -ajalla.
Ei tarvinne hämmästellä, että aikuiset tuovat Suomessa yhä enemmän töitä kotonaan tehtäväksi.
Eriarvoisuuden lisääntyminen on Suomessa selvästi lisääntynyt myös koulumaailmassa, erilaisissa perheissä on erilaisia resursseja ja kiinnostusta lasten koulunkäynnin seuraamiseen ja tukemiseen.
Kotiläksyjen suuret määrät voivat pahimmillaan eriarvoistaa kehitystä entisestään.
Jos kotiläksyjä tarvittaisiin pedagogisten perusteiden takia, ne tulisi organisoida heti koulutuntien jälkeen siten, että oppilaiden käytettävissä olisi opetusalan asiantuntijoita, joilta oppilaat voisivat kysyä neuvoja. Mutta mihin kotiläksyjä oikein tarvitaan?
uutiskirje 
