Venäjä osoittaa joskus olevansa mukana kiinni eurooppalaisessa kehityksessä – myös kaikkein kiistanalaisimmassa merkityksessä. Monen Länsi-Euroopan maan tapaan myös Venäjällä ulkomaalaisvihaa lietsova, kiihkokansallinen liikehdintä on saanut uutta jalansijaa.
Liikkeen keskeisiin vaatimuksiin kuuluu Venäjän palauttaminen venäläisille ja puhdistaminen ei-kansallisista aineksista.
Äärioikeiston vihan kohteina ovat erityisesti miljoonat muista entisistä Neuvostoliiton maista tulleet siirtotyöläiset, joiden sanotaan vievän etnisiltä venäläisiltä työn ja toimeentulon.
Äärioikeiston erityisen vihan kohteena ovat siirtotyöläiset.
Todellisuudessa siirtotyöläiset tekevät töitä, jotka eivät kelpaa valtaosalle venäläisistä. Venäjän kaduilla lunta ei luotaisi, kaupoissa ei olisi kassoja eikä montaakaan taloa rakennettaisi, jos maassa ei olisi muualta tullutta halpatyövoimaa.
Äärioikeiston hampaissa on myös Venäjään kuuluva Pohjois-Kaukasus, jonka sanotaan elävän etnisten venäläisten rahoilla ja tuottavan vastineeksi vain terrorismia ja väkivaltaa. ”Jo riittää Kaukasuksen ruokkiminen” kuuluu nationalistien iskulauseisiin.
”Venäjä vain venäläisille” on vaatimuksena vähintäänkin erikoinen, sillä Venäjä on aina ollut monikulttuurinen ja moniuskontoinen maa, jossa asuvat yli sata kansaa puhuvat yli sataa kieltä. Maassa on myös Euroopan ylivoimaisesti suurin muslimiväestö, joka on vuosisatoja elänyt suhteellisessa sovussa ortodoksisen enemmistön kanssa.
Moni luulisi myös, että itänaapurissa ihmiset olisivat saaneet vahvan rokotuksen fasismia vastaan, sillä juuri venäläiset saivat kärsiä kaikkein eniten sodasta Natsi-Saksaa vastaan. Noin 27 miljoonaa neuvostokansalaista maksoi sodan hengellään.
Romanovien lipun alla
Toistaiseksi äärinationalistit ovat saaneet vain vähän tilaa varsinaisessa poliittisessa päätöksenteossa. Aiemmin räyhäkansallisilla tunnuksilla propagandaa tehnyt Vladimir Zhirinovskin Liberaalidemokraattinen puolue on viime vuosina hillinnyt esiintymistään.
Vaikka puolue vielä 1990-luvulla kosiskeli yhteistyöhön muun Euroopan oikeistopopulistisia puolueita, on se viime aikoina supistunut lähinnä Zhirinovskin yhden miehen viihdeyhtiöksi.
Siksi äärioikeisto onkin suunnannut toimintansa kaduille. Liikehdinnän ytimessä ovat olleet Venäläisten marsseiksi (Russkii marsh) nimetyt mielenosoitukset. Sarjassaan suurin marssi järjestettiin tämän vuoden marraskuussa Moskovassa, jossa arviolta runsaat 20 000 ihmistä vaati Venäjää venäläisille.
Liikkeen tunnus on musta-kelta-valkoinen Romanovien dynastian lippu, joka oli virallisessa käytössä tsaarin aikana vuosina 1858–1883. Kuten kiihkokansallismielisyyteen aina, myös venäläiseen nationalismiin kuuluu menneen suuruuden haikailu.
Yhtenä taustatekijänä marsseille on Venäjällä vuodesta 2005 juhlittu Kansallisen yhtenäisyyden päivä marraskuun 4. päivänä.
Vanha tsaarinaikainen pyhäpäivä palautettiin osittain siksi, että venäläiset olivat vuosikymmenten ajan tottuneet juhlimaan lokakuun vallankumousta marraskuun 7. päivä. Kansallisen yhtenäisyyden juhlapäivä viittaa vuoteen 1612, jolloin venäläiset karkottivat Moskovaa piirittäneet puolalais-liettualaiset sotajoukot.
Uusvanha juhla on saanut ruman tahran kylkeensä, sillä vaikka valtiollisissa seremonioissa korostetaan Venäjän monikulttuurisuutta, kaduille lähtevät aina myös muukalaisvastaiset äärinationalistit.
Uusnatsit ”Venäläisten” asialla
Venäläisten marssit kokoavat yhteen monenkirjavia järjestöjä, joiden yhteinen nimittäjä on usko venäläisten kansalliseen ylemmyyteen. Tämän vuoden mielenosoituksen manifestissa väitetään, että Venäjä on tuhon partaalla ja siksi se pitää palauttaa vain venäläisten johtamaksi kansallisvaltioksi ja katkaista samalla maahanmuuton virta erityisesti Keski-Aasian maista.
Marsseja ovat olleet organisoimassa sellaiset järjestöt kuin Laittoman maahanmuuton vastainen liike (johtaja Aleksandr Belov Potkin), Slaavilaiset voimat (johtaja Dmitri Djomushkin), Kansallissosialistinen aloite (johtaja Dmitri Bobrov), Venäläinen Yleiskansallinen liitto (johtaja Ivan Mironov) sekä jo 1980-luvun lopulta asti toiminut äärinationalistinen Pamjat-liike.
Erityisesti Kansallissosialistinen aloite sekä Slaavilaiset Voimat ovat järjestöinä avoimen uusnatsistisia symboleita ja retoriikkaa myöten.
Tämän vuoden aikana järjestöt ovat liittyneet yhteen koalitioksi, joka kulkee nimellä ”Venäläiset”. Sen tavoite on rekisteröityä eräänlaiseksi ”perusvenäläisten” puolueeksi, joka osallistuisi tulevaisuudessa myös vaaleihin.
Poliittista järjestäytymistä on vauhdittanut se, että viranomaiset ovat kieltäneet useat järjestöistä etnisen vihan lietsomisen ja rasistisesti motivoituneen väkivallan takia.
Varsinkin Laittoman maahanmuuton vastaista liikettä – ja Belov Potkinia henkilökohtaisesti – syytettiin yhteenottojen lietsomisesta Kontupohjan etnisissä väkivaltaisuuksissa Karjalassa vuonna 2006.
Liberaalien rinnalla
Venäjän poliittisen maiseman erityispiirre on se, että uusfasistit ovat vähitellen löytäneet kotipesän Venäjän vallanpitäjien ja erityisesti presidentti Vladimir Putinin vastaisesta katuoppositiosta.
Kahdessa ”Miljoonien marssiksi” kutsutussa jättimielenosoituksessa Moskovassa äärinationalistien johtohahmoista Mironov ja Belov Potkin ovat olleet keskeisiä esiintyjiä. Ainakin puhetyyliltään he muistuttavat hyytävästi erästä toista kansallisuustietoista johtajaa Saksassa 1930- ja 40-luvuilla. Mironovin mielestä nyt on käynnissä kaduista sota, jonka aidot venäläiset aikovat voittaa.
”Miljoonien marssi pitää muuttaa Venäläisten marssiksi. Ottakaa kadut haltuunne, sillä meitä vastaan on julistettu sota”, hän uhosi marraskuun alussa.
Nationalistien mukaan Putin on rikollisen hallituksen rikollinen johtaja ja venäläisyyden petturi, joka on myynyt maansa Keski-Aasian diktaattoreille. Koska Putin ja hänen tukipuolueensa Yhtenäinen Venäjä ovat aina saaneet lähes sadan prosentin kannatuksen Pohjois-Kaukasuksen tasavalloissa, hänen pitäisi siirtyä hallitsijaksi sinne, ovat kiihkonationalistien edustajat ehdottaneet.
Muuta oppositiota nationalistien läsnäolo ei häiritse, pikemminkin päinvastoin. Muukalaisvihaa uhkuvista ääriryhmistä on tullut oleellinen osa Putinin vastaista liikehdintää.
Kohti salonkikelpoisuutta
Katuopposition oikeistoliberaalia laitaa edustava Venäjän entinen varapääministeri Boris Nemtsov on ylistänyt eri ryhmien saavuttamaa yhteisymmärrystä.
”Kukaan ei uskonut, että vasemmistolaiset, liberaalit ja nationalistit voisivat olla yhdessä ja sopia poliittisista vaatimuksista. Mutta haluan ilmoittaa teille, me sovimme tästä”, Nemtsov kertoi viime syyskuussa järjestetyssä Miljoonien marssissa.
Katuoppositiolla ja äärinationalisteilla on myös toinen, henkilöön liittyvä kytkös. Mielenosoitusliikkeen keskeisiin hahmoihin kuuluva bloggaaja ja viranomaisten korruption paljastajana mainetta hankkinut Aleksei Navalnyi on aiemmin ollut järjestämässä juuri Venäläisten marsseja. Nykyisin hän pitää matalaa profiilia tästä osasta poliittista menneisyyttään.
Venäläinen rasismia, äärioikeistoa ja muukalaisvihaa tutkiva Sova-tutkimuskeskus sanoo raportissaan, että uusfasistinen liike haluaa nyt nousta ylös ja ulos yhteiskunnan marginaaleista saadakseen asialistansa esille.
Onnistuakseen tässä se haluaa siistiä ulkomuotoaan, loiventaa retoriikkaansa, ottaa etäisyyttä väkivaltaan ja hakea näin hovikelpoisuutta tulevien äänestäjien silmissä.
Tämä on juuri se eurooppalainen kehityskulku, joka on nostanut äärioikeistolaiset puolueet parlamenttiin useissa Länsi-Euroopan maissa.
Seuraavissa linkeissä näytteitä äärioikeiston puhetyylistä. Puheet ovat venäjäksi, mutta esiintymistapa tulee niistä kyllä selväksi kieltä osaamattomallekin.
Ivan Mironov Venäläisten marssilla:
www.youtube.com/watch?v=5sPFpe99Ogk ja www.youtube.com/watch?v=5sPFpe99Ogk
Aleksandr Belov Potkin opposition mielenosoituksessa:
www.youtube.com/watch?v=gyYPPeZB8gE ja www.youtube.com/watch?v=gyYPPeZB8gE
uutiskirje 
