Populismi ei ole kansanliike

Neljännen kerran Finlandia -palkintoehdokkaana ollut Pirjo Hassinen kuvaa uusimmassa romaanissaan Popula sitä, kuinka eri tavoin ahdinkoon ajautuneet ihmiset joutuvat oikeistopopulistisen puolueen hyväksikäytön kohteeksi.

Populaa on luonnehdittu erilaiseksi, Hassisen aiempia romaaneja yhteiskunnallisemmaksi teokseksi, eikä kirjailija väitä vastaan.

– Vaikka kaikissa romaaneissani onkin ollut pyrkimys tiettyyn yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, Popula on tietoisesti erilainen, Se kuvaa ihmisiä toimijoina tässä nimenomaisessa poliittisessa ilmastossa. Minua pelotti ottaa käsittelyyn aihe, joka oli kuumentanut minut kiehumispisteeseen: osaisinko mennä Populan hahmojen nahkoihin, osaisinko tutkia ja sitä kautta jopa ymmärtää niitä ääniä, jotka ovat alkaneet kajahdella edellisten eduskuntavaalien jälkeen.

Ilmapiirin muutos huolettaa

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on Hassisen mukaan muuttunut huolestuttavaan suuntaan muutaman viime vuoden aikana.

– Suomessa, niin kuin koko maailmassa, politiikka ja päätöksenteko raahautuvat rahan liikkeiden perässä. Valta on katoamassa sieltä, missä sen on aina kuviteltu olevan, siis jonkinlaisen demokraattisen ohjauksen ulottuvilta.

Romaanin oikeistopopulistinen puolue Popula muistuttaa joitakin osin perussuomalaista puoluetta. Sivuosaan teoksessa jäävän Populan puheenjohtajan hahmossa voi nähdä piirteitä niin perussuomalaisten puheenjohtajasta Timo Soinista kuin myös puolueen kohukansanedustajasta Teuvo Hakkaraisesta.

Hassinen muistuttaa, että Populan tyyppisiä oikeistopopulistisia puolueita on tällä hetkellä koko Euroopassa, joka ikisessä maassa.

– Kyse ei silti ole mistään kansanliikkeestä, sillä populismi ei ole kansanliike. Se on aina syntynyt kriisitilanteisiin, yhden karismaattisen johtajan ympärille, ja sille on ominaista harjoitetun politiikan raju arvostelu ja ”kansan” nimissä liikkeellä olo. Siinä mielessä se on aina ”uusi puolue”, ja kaikki muut vanhoja. Populistisissa puolueissa on ideologisesti uskomattoman laho pohja, ja niille on ominaista kerätä kylkeensä kaikki se ääriaines, joka muuten ei sivistysvaltiossa saa ääntään kuuluville.

Paha olo on todellista

Hassinen kuvaa erinomaisesti hyvinvointivaltion romuttumista, yhteiskunnan kahtiajakoa, syrjäytymistä, tarpeettomuuden tuntemuksia sekä näistä syistä nousevaa katkeruutta. Tällaista kirjailijan mukaan oikeasti tapahtuu tämän päivän Suomessa.

– Jos ihmisillä on paha olo, se on todellista. Olen näkevinäni kehityksen, joka pahimmillaan voi johtaa vahinkoihin, joita on vaikea korjata. Minua pelottaa eniten se, että nyky-yhteiskunta näyttää sietävän varsin hyvin sen, että iso osa ihmisistä syrjäytyy.

– Niiden, jotka eivät enää jaksa roikkua laivan kyljessä, niiden annetaan mennä ja upota. Se tarkoittaa sitä, että yhä kasvava osa väestöstä joutuu luopumaan arvokkaimmasta, mitä meillä on, nimittäin osallisuudesta kansalaisyhteiskuntaan. Siihen, joka koostuu sukupolvien työstä ja ponnistelusta, sivistyksestä, yhteisöllisyyden tunteesta.

Kun syrjäytyneen elämäntunne vaihtelee akselilla katkeruus-vitutus, ei todellakaan jaksa ajatella muuta kuin rahaa – paradoksaalisesti sitä samaa, jota ajattelee se pörssikeinotteleva ihmisryhmä, jolla sitä rahaa ja sen antamaa valtaa on.

Hassinen ei anna oikeistopopulismin nousulle aplodeja tyytyväistä lehmänuntaan nukkuvan yhteiskuntamme kilistämisestä hereille. Syviin ennakkoluuloihin ja taantumuksellisiin asenteisiin pohjaavissa mielipiteissä ei Hassisen mielestä ole mitään tervetullutta.

– Mikään ei varmasti ole paremmin jytkyn ansiota, päinvastoin. Nyt olemme mekin saaneet osamme siitä poliittisesta myötähäpeästä, jota saadaan kokea monessa maassa, viimeksi Ruotsissa, kun Ruotsidemokraatit esittelivät kantojaan.

Hommaforum älähti

Popula ja sen kirjoittaja ovat joutuneet hommafoorumilaisten riepottelemaksi. Se koira älähti, johon kalikka kalahti. Hommalaisten reaktio ei varmaankaan ole ollut yllätys kirjailijalle.

– Ei se ollut yllätys, mutta epämiellyttävää silti. Kasvokkain ihmiset ovat silti aina ihmisiä: viimeksi viime viikolla puhuin perussuomalaisen valtuutetun kanssa matinean jälkeen, ja läksiäisiksi hän varoitteli minua peuroista kotimatkalla.

Hommaforumilla Hassista on herjattu muun muassa ”elitistiseksi vihervasemmistolaiseksi kioskikirjailijaksi” ja ”melodramatiikkaan taipuvaiseksi viherkommarikirjailijaksi”. Nämäkin reaktiot todistavat kirjailijan mielestä sitä, että Popula piti kirjoittaa.

– Täytyy tunnustaa, että hiukan nautinkin eräitten kiukusta, ja verbaliikasta, jossa faktat ovat tosin niin ja näin. Ja kyllä, Popula piti todellakin kirjoittaa. Parhaani tein.

Pirjo Hassisen laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 7. joulukuuta.