Erno Paasilinna totesi 1990 artikkelissaan Joko Lappi on loppu? Lapin joutuneen valtiollisen ryöstötalouden uhriksi.
Lapin pinta-ala on 30 prosenttia Suomen pinta-alasta, ja sen väestö vain neljä prosenttia maan kokonaisväestöstä. Siksi Lappi ei ole voinut kilpailla pääväestön 96:ta prosenttia vastaan ja käyttää hyödykseen resursseista yhtä kolmasosaa. Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle myös Suomussalmella 1974 syntyneen ja nykyään Helsingissä asuvan toimittaja-kirjailija Mikko-Pekka Heikkisen satiirinen romaani Terveiset Kutturasta (Johnny Kniga).
Suomi on sekavan kuntauudistuksen jälkeen ajautunut umpikujaan. Kuntauudistuksen jäljiltä kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut on huiskittu kasvukeskuksiin, Sote-uudistus on ajanut karille ja Etelä-Suomi on sulkenut rajansa Pohjois-Suomesta tulevalta muuttoliikkeeltä.
Suomeen on rakennettu Kiinan mallin mukainen siirtotyöläisjärjestelmä.
Pohjois-Suomen julistautuessa itsenäiseksi, alkaa sisällissota. Saamen vapautusrintaman komentaja poromiesten päällikkö Oula ottaa sodanjohdon käsiinsä ja pohjoisen moottorikelkkasoturit ”potut” valloittavat Etelä-Suomen pala palalta ”citykaneilta.”
Polttoaineena syrjäseutukiukku
Heikkinen sai idean Terveiset Kutturasta -romaanin kirjoittamiseen 2008, jolloin ei vielä ollut eurokriisiä.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon, kuten perussuomalaisten vaalivoitto sekä kuntauudistuskartan julkistaminen. Molemmat ovat syventäneet kahtiajakoa niin alueellisesti kuin ihmisten kesken.
– Periferia–metropoli-kiistaa käydään monissa maissa. Italia on kahtiajakautunut varakkaaseen pohjoiseen ja köyhään etelään. Espanjan ja Katalonian sekä Englannin ja Skotlannin väliset ristiriidat lienevät tunnetuimpia. EU:n sisään on rakentunut köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen ristiriita.
Romaanissaan Heikkinen tarkastelee asioita maakunta versus metropoli -jaottelun kautta, kun lappilaiset kyllästyvät Helsingin herrojen pompotteluun ja tarttuvat aseisiin.
– Syrjäseutukiukku on romaanini polttoainetta, ei niinkään suhde EU:hun, vaikka maakuntia ärsyttääkin, kun Helsinki laulaa Brysselin lauluja.
Kuntauudistus poistaa varmistimen
– Isäni kotikylä Keskinen on Suomussalmella muutaman talon kylä. Lapissa kiersin ensin turistina sitten toimittajana. Katkeruus ja kiukku puskee läpi niin kunnanjohtajista kuin maanviljelijöistä, työttömistä puhumattakaan.
Heikkinen arvelee, että toimistoissa marinoiduille eteläsuomalaisille pohjoisen ihmisten suora puhe saattaa kuulostaa jopa raa’alta, ei salonkikelpoiselta.
– Olin kesällä 2011 Utsjoella Kevon biologisella asemalla kirjoittamassa romaaniani. Kerroin kerran kahvitunnilla oleville työmiehille, millaista romaania olin kirjoittamassa, että Pohjois- ja Etelä-Suomen välille puhkeaa sisällissota. Miehet sanoivat, että sitä me täällä on mietitty, mutta sarjatuliaseet puuttuvat.
– Halusin ladata romaaniini tätä suoraa puhetta. Jos kerran sotimisesta vitsaillaan, niin soditaan sitten romaanissa. Halusin herättää dialogia syrjäseutujen ja Helsingin välille. Nythän se menee niin, että kun hallitus esittää kuntauudistusta karahtaa maakunnissa ärräpäät pöytään tyyliin: Kun kuulen sanan kuntauudistus, poistan varmistimen pistoolistani.
Mikko-Pekka Heikkisen laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 15. helmikuuta.
uutiskirje 
