Poliitikkojen keskuudessa kiistellään kovasti kuntauudistuksesta ja siihen liittyvästä sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) uudistamisesta. Kansalaisille tämä keskustelu lienee jäänyt hieman etäiseksi, koska eniten on keskitytty erilaisten organisaatiomallien esittelyyn ja puhtaaseen poliittiseen propagandaan. Mistä sitten on kysymys?
Terveyskeskukset luotiin 1970-luvulla yhdeksi hyvinvointiyhteiskunnan peruspilariksi, joiden tarkoituksena oli tarjota kaikille ihmisille tasa-arvoisesti maksuton ja laadukas terveydenhuolto. Tämä ajatus on edelleen varsin edistyksellinen, sillä suuressa osassa maailmaa pienituloisilla ei ole mahdollisuutta kunnolliseen terveydenhuoltoon.
Nykyisin tämä hieno periaate on pahasti rapautunut. Terveyskeskuksista on tullut kansan vähemmistön terveydenhuoltoratkaisu, joka tavoittaa lähinnä työttömät, pienituloiset eläkeläiset ja köyhät lapsiperheet. Kaksi miljoonaa aikuista asioi työterveyshuollossa ja 900 000 kansalaista on hankkinut sairauskuluvakuutuksen, joka mahdollistaa hakeutumisen yksityiseen terveydenhuoltoon.
Melkein jokaisella syntymättömällä lapsella on nykyisin yksityinen vakuutus, joka kertoo suuresta epäluottamuksesta julkista terveydenhuoltoa kohtaan. 2000-luvulla terveyskeskuskäyntien määrä onkin pudonnut noin 20 prosenttia ja käynnit työterveyshuollossa ja yksityisellä vastaavasti kasvaneet. Terveyskeskustyö ei houkuta lääkäreitä ja lääkäripula on kroonista haja-asutusseudun lisäksi myös kaupungeissa. Pitkät jonot hoitoon ja lääkäreiden vaihtuvuus ovat rapauttaneet palvelujen laatua ja saatavuutta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska otti hiljattain kantaa terveydenhuoltomme tilaan. Hänen mielestään negatiivinen kierre on katkaistava nyt tai kehitys johtaa ”amerikkalaiseen, hyvin epätasa-arvoiseen järjestelmään”.
Tätä monen hallituskauden aikana kehittynyttä kriisitilannetta yritetään nyt parantaa sote-uudistuksella. Keskeinen tavoite on saada nimenomaan perusterveydenhuolto kuntoon, jotta saadaan A ja B -luokkaan ajautuneet kansalaiset tasavertaisemmin terveyspalvelujen piiriin.
Tilanteen korjaaminen on vaikeaa ja vaatii monia keinoja. Kuntarakenteen uudistamista tarvitaan, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aidat pitää kaataa ja lääkärikoulutusta on lisättävä. Lisärahoitusta voisi etsiä poistamalla yksityisen hoidon Kela -korvaukset, jolla saataisiin vuosittain 200 miljoonaa euroa perusterveydenhuollon laadun kehittämiseen ja hidastettaisiin palvelujen siirtymistä yksityissektorille.
En ole varma onnistuuko hallitus perusterveydenhuollon pelastamisessa, mutta kehittynyttä tilannetta ei voi katsella tumput suorina. Olisi täysin vastuutonta sulkea silmänsä ja uskotella tilanteen korjaantuvan itsestään tai keskittyä ainoastaan arvosteluun. Perusterveydenhuollon pelastaminen ei voi odottaa seuraaviin vaaleihin, joten yritetään tosissaan nyt.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 