Väinö Grön sai alkusysäyksen, kun Joakim Stolpe soitteli olohuoneessaan kitaraa bändiprojektiensa välissä. Hän halusi tehdä musiikkia, joka lähtee omista juuristaan ja kulttuuritaustastaan, isovanhempiensa c-kaseteilta lapsena kuulemastaan musiikista.
– Suomessa on aika derivatiivista musiikkia, aina otetaan vaikutteet jostain muualta. Halusin tehdä juuri suomalaista musiikkia. Nykyään iskelmä on pelkkänä viihteenä jähmettynyt menneen pastissiksi, jossa lähinnä toistetaan vanhoja muotoja ilman mitään sen kummempaa sisältöä, hän kritisoi.
Yhtye pyrkii olemaan poliittinen sitoutumatta mihinkään puolueeseen.
Levyt ovat vähän vanha juttu musiikkikulttuurissa.
– Suurimmaksi esikuvakseni on noussut Veikko Lavi, joka kuvailee arkea omasta näkökulmastaan ja herättää siten poliittisia kysymyksiä. Jos katsoo ympärilleen, on arki poliittista ja pistää nojaamaan väkisinkin vasemmalle. Ei se kaipaa mitään puoluepoliittista analyysia, Stolpe parahtaa.
Hänellä on vahva ruotsinsuomalainen työläistausta.
– Kaikki ovat Ruotsissa tekemässä töitä, koska sinne on menty menneinä vuosikymmeninä töiden perässä. On rakennustyöläisiä ja puhelinkopin kokoajia. Itse työskentelen täällä Turussa laitossiivoojana, muusikko jatkaa.
Luonnollisesti soljuva yhteissävel
Bändin kokoonpano on muodostunut orgaanisesti, tarvetta vastaamaan. Joakim Stolpe tarvitsi bändiinsä haitaristin, koska se hänen mielestään kuuluu Väinö Grönin musiikkiin.
– Minulla oli musiikkitaustaa pianonsoitosta. Ostin käytetyn haitarin. Harjoittelin You tube -videoiden avulla, opin soittamaan niitä kappaleita, joista tykkään, taustoittaa Väinö Grön -yhtyeen haitaristi Lotta Green.
Neljä kuukautta haitarin hankinnasta seurasi silloin duona esiintyneen yhtyeen ensimmäinen keikka rohkean Greenin sormien täristessä painavan instrumentin näppäimillä.
– Nyt parin vuoden jälkeen tulee vähemmän black outteja nappien kanssa, hän iloitsee.
Tuorein jäsen rumpali Ilona Rantola tarttui mukaan sattumien kautta.
– Pidän ystävän kanssa musiikkikahvila Soinnussa Vapaa lava -klubia. Eräällä klubeistamme tutustuimme illan aikana. Väinö Grönin rumpali oli lähdössä ulkomaille. Jossain vaiheessa könysimme yhdessä vapaalle lavalle ja oli hauskaa soittaa yhdessä. Sovimme siinä jo epävirallisesti, että tulen rumpaliksi bändiin, Rantola hymyilee.
Barokkia, punkia, iskelmää
Biisinteossa yhtye saattaa leikitellä sovitusten kanssa paljonkin, mutta useimmiten Stolpe tuo kirjoittamansa läjällisen biisien raakaversioita treeneihin testattavaksi.
– Huomaamme nopeasti toimiiko biisi vai ei. Jos ei pysty ensimmäisellä kerralla soittamaan läpi niin, että se kuulostaa suhteellisen hyvältä, se vedetään isolla mustalla tussilla pois listasta. Pyrimme luontevuuteen kaikessa. Jos tuntuu, että on väkisin alettava tekemään, niin kaivetaan tussi esiin, hyväntuulinen yhtye kertoo.
Rumpali Rantolan tultua mukaan noin neljä kuukautta sitten on kaikki loksahtanut paikoilleen, biisejä jopa harjoitellaan ja niitä syntyy nopeaan tahtiin.
– Kaikki me kuuntelemme eri musiikkityylejä, ja tuomme niistä jokainen osan mukanamme soundiin. Lotta tuo barokkia, Ilona punkkia, Joakim vanhaa iskelmää.
Tee se itse -linja
Väinö Grönin sanoitukset muodostuvat arkielämästä.
– Aina niissä vähän hankalaa on, mutta silti koitan pitää niissä myönteisyyden ja huumorin mukana. Usein teen surulliseen biisiin iloisen tekstin ja toisinpäin, että pysyy tasapaino, kertoo nauravainen Joakim Stolpe.
Väinö Grönin koko levy on internetissä kuunneltavissa ja ladattavissa. Aikovatko he ottaa askelia kaupallisempaan suuntaan?
– Pysymme tee se itse -linjalla. Painatamme sen verran levyjä kuin on varaa painattaa. Levyt ovat muutenkin vähän vanha juttu musiikkikulttuurissa ja toimivat enemmän esitteenä siitä mitä keikoilla on odotettavissa, yhtye toteaa.
Myös Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson on Väinö Grönin fani.
– Yhtyeessä on lahjakkaita ihmisiä. Heidän musiikkinsa on tosi piristävää ja tanssimiseen innostavaa. Kappaleiden sanoituksissa on selkeä yhteiskunnallinen taustaviritys runollisesti esiintuotuna, hän ylistää.
Keikka Turun Bar Kukassa IDA-klubilla ke 13.3.
uutiskirje 
