Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne perustelee maanantaina blogissaan sitä, miksi esitti viikonloppuna kuntauudistukseen kasvukeskusten pakkoliitoksia ja sote-uudistukseen Ruotsin alueellista mallia. Kalliorinne kirjoittaa saaneensa pääasiassa positiivista palautetta avauksestaan.
Risto Kalliorinteen mielestä kuntauudistuksen suurin hetki koettiin, kun kohutut kuntakartat julkaistiin helmikuussa 2012. Esitys oli vähentänyt kuntien määrän 70:een, mutta puolueille tuli kiire irtisanoutua esityksestä ja se laitettiin pöytälaatikkoon.
Kalliorinteen mukaan kuntakartan heikkous oli siinä, että vaikka se toteutettaisiin 100-prosenttisesti jäisivät kasvukeskusten ulkopuolelle muodostettavat uudet kunnat liian heikoiksi.
”Vahvan peruskunnan idea ei siis riitä kasvukeskusten ulkopuolella, koska näillä alueilla ikärakenne on vino, elinkeinoelämä heikkoa ja palvelutarve ylittää talouden kantokyvyn. Kuntaliitosten kautta levenevät hartiat olisivat silti niin heikot, että ne eivät riittäisi turvaamaan sosiaali- ja terveyspalveluita uuden kunnan alueella. Tämä aiheuttaa kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen yhteensovittamisen massiiviset vaikeudet”, hän kirjoittaa.
Pienituloiset kasvukeskuksiin, verotulot kehyskuntiin
Vahvan peruskunnan idea toimisi suurilla kaupunkialueilla ja kasvukeskuksissa, joissa asuu puolet suomalaisista.
”Näillä alueilla kuntien välisen kilpailun lopputuloksena pienituloiset keskittyvät kasvukeskuksiin ja parhaat verotulot valuvat kehyskuntiin, yhdyskuntarakenne hajautuu ja kuntalaisten eriarvoisuus verotuksessa ja palvelujen saatavuudessa repeää. Vahvan peruskunnan avulla tämä kehitys voitaisiin pysäyttää ja turvata tasa-arvoisemmat palvelut, yhtäläinen verotus ja estää kaupunkirakenteen pirstaloituminen”, Kalliorinne perustelee.
Valtiolle lisää vääntövoimaa
Hän pitää vahvoja peruskuntia kuitenkin utopiana kasvukeskuksissa, koska äänestäjien reaktioita peläten ja erityisesti SDP:n vaatimuksesta hallitus on linjannut, että kuntauudistus voi edetä vain vapaaehtoispohjalta.
Kalliorinteen mukaan on kuitenkin selvää, etteivät kehityksen kiistattomat voittajat eli kasvukeskusten kehyskunnat koskaan luovu ”saavutetuista eduistaan” vapaaehtoisesti.
”Tämän vuoksi kuntauudistus on tukevasti karilla kasvukeskuksissa ja kuntalaisia eriarvoistava kehyskuntien kermankuorinta jatkuu myös tulevaisuudessa”, hän päättelee.
Siksi valtiolla pitäisi olla enemmän vääntövoimaa vahvojen peruskuntien muodostamiseksi kasvukeskuksiin, esittää Kalliorinne.
lehti 