Vuodesta toiseen sama ahdinko: Kouluavustaja on kesällä työtön

Koulunkäyntiavustaja Sinna Koivusalo vaihtaa luokassa istumapaikkaa.

– Pojat, siirtykääs puoli metriä sinne päin, hän sanoo.

Pojat siirtyvät. Nyt Koivusalolla on tilaa istua kahden pulpettiryhmän välissä. Pojat kummassakin ryhmässä hiljenevät.

En ole koskaan nähnyt, että joku yleisopetuksen oppilas olisi pimahtanut niin, että häntä olisi joutunut pitelemään.

Koivusalo on aloittanut tiistaipäivän yhdeksältä aamulla Lintulaakson koulussa neljännen luokan kanssa. Se on yleisopetuksen luokka, jossa opiskelee myös tehostetun tuen oppilaita.

Ensimmäinen tunti on matematiikkaa. Koivusalon työpari, opettaja Eeva Heino kertaa mittayksiköitä. Hänellä on näppärä taulukko apunaan. Lapset tajuavat ja vastaavat kysymyksiin.

Ennakointia ja pieniä eleitä

Koulunkäyntiavustajan työstä iso osa on näkymätöntä ja keinot pieniä.

– Niin pitääkin olla, opettaja sanoo.

– Avustaja saattaa laskea käden oppilaan harteille ja herättää huomaamaan, että maa kutsuu.

Koulunkäyntiavustaja on onnistunut työssään silloin, kun vaikuttaa siltä, ettei häntä tarvita ja hän näyttää istuskelevan.

– Ammattitaito on sitä, että näkee tilanteet jo kun ne ovat syntymässä. Kun tuntee oppilaat ja tietää heidän vaikeutensa, osaa jo ennakoida, millaisissa tilanteissa avun tarvetta ilmenee, Koivusalo sanoo.

Jos hässäkkä pääsee syntymään, avustaja on myöhässä.

Koivusalo huomauttaa, että hän työskentelee yleisopetuksen luokassa, jossa oppilaiden erityistarpeet ovat sangen pieniä.

– Erityisluokissa tilanne on monimutkaisempi ja esimerkiksi lapsen psyykkisistä häiriöistä johtuvia asioita ei välttämättä pysty ennakoimaan.

Vahingossa kouluavustajaksi

Kouluavustajaksi Sinna Koivusalo päätyi sattumalta, vaikka tiesi jo yläasteella, että haluaa tehdä työtä lasten parissa. Hän oli äitiyslomalla ja esikoinen ensimmäisellä luokalla, kun vanhemmat kutsuttiin koulun kevätkirkkoon.

– Opettaja lähti palauttamaan virsikirjapinoa ja sanoi, että hän ei saisi tätä pyytää, mutta kysyy kuitenkin, että voinko katsoa lasten perään hetken. Opettajan mentyä muutama poika pomppasi hyppimään penkille. Totesin kylmän viileästi, että laittakaapas peput penkkiin. Pojat istahtivat. Palattuaan opettaja kysyi, että ovatko nämä istuneet koko ajan näin nätisti. Vastasin, että eivät ihan, Koivusalo kertoo.

– Opettaja kysyi, että olenko koskaan ajatellut alkaa koulunkäyntiavustajaksi. En ollut ajatellut, mutta rupesin sitten ottamaan selvää.

Koivusalo oli hakenut opiskelemaan opettajaksi, muttei päässyt.

– Kouluttauduttuani koulunkäyntiavustajaksi minulle on kirkastunut roolini lapsen arjessa koulussa ja kouluyhteisön moniammatillisessa tiimissä. Olen huomannut, että tämä sosiaalipuoli onkin enemmän minun hommaani kuin opettaminen.

Koivusalo on tehnyt koulunkäyntiavustajan töitä kuusi vuotta ja siitä kaksi vuotta hän on ollut pätevä. Hän hankki ammattitutkinnon työn ohessa.

– Mitä hankalampi ja pahapäisempi poika, sitä enemmän innostun tekemään työtä hänen eteensä. Kaikkein rakkaimpia asiakkaita on nämä pahat pojat, Koivusalo sanoo.

Kesät työttömänä

Koulunkäyntiavustajat lomautetaan yhä koulujen kesäloman ajaksi. Käytäntö perustuu työtuomioistuimen päätökseen vuodelta 2003. Se koski Kirkkonummea ja siinä todetaan, että työsopimuslain säännökset tai työehtosopimuksen määräykset eivät estä sitä, että palkanmaksu keskeytyy ajalta, jolloin työnteko on keskeytyneenä.

Työt keskeytyvät myös Espoossa, joka on koulunkäyntiavustaja Sinna Koivusalon työnantaja. Siellä kesäkeskeytys on yhdeksän viikon pituinen eli se aika, jonka lapset ovat kesälomalla. Kouluvuoden aikana kertynyt vuosiloma kuluu muutamaa päivää lukuunottamatta koulujen joululomaan ja hiihtolomaan.

Koivusalo on tehnyt kouluavustajan töitä Lintulaakson koulussa kuusi vuotta. Saatuaan pätevyyden kaksi vuotta sitten hänet vakinaistettiin ja hänen asemansa kesälomautusten suhteen muuttui hiukan: Kaupunki tarjoaa kesätöitä kuukaudeksi ja kesäkuu kuluu viherylläpidossa.

– Niille, joita ei ole vakinaistettu, kesätöitä ei tarjota, luottamusmiehenä toimiva Koivusalo sanoo.

Määräaikaisina jatkavat vuodesta toiseen ne, joilla ei ole ammattitutkintoa. Palvelussuhde katkeaa aina kesäksi ja jatkuu taas syksyllä yhdeksän kuukautta. He menevät kesäksi työttömyyskortistoon.

Koivumäki pitää käytäntöä törkeänä, mutta arvelee sen johtuvan siitä, että hänen ammattinsa on kuitenkin aika uusi.

Palkkaa koulunkäyntiavustaja saa noin 1 800 euroa kuukaudessa, jos työtunteja on täydet 38,15. Yleensä ei ole ja esimerkiksi Koivusalon koulussa tunnit tulevat täyteen kahdella avustajalla, joilla lisätunnit kertyvät iltapäiväkerhotyöstä. Tyypillinen työaika on 21–30 tuntia. 30 tunnilta palkkaa saa 1 378 euroa kuukaudessa. Koivusalo työskentelee 21 tuntia viikossa, vaikka hän mielellään tekisi pidempiä päiviä.

– Palkalla ei pärjää. Mutta nautin työstäni ja koen, että raha ei yksin ratkaise. Valitettavasti se tarkoittaa, että Kelan edut ovat äärimmäisen tärkeitä ja ammattiliiton kassasta haen kuukausittain soviteltua päivärahaa. Lisäksi kaupungin sosiaalietuudet ovat tuttuja, hän sanoo.

Se, että saa soviteltua päivärahaa, on kuitenkin väliaikainen apu, sillä taas, kun työssäoloehto täyttyy, soviteltu päiväraha pienenee.