Vasemmistoliiton puoluekokoukseen on viikko aikaa. Henkilövalinnoissa käydään kaksi tiukkaa kisaa, sillä sekä puoluesihteeri- että varapuheenjohtajaehdokkaita on tätä kirjoitettaessa viisi. Vasemmistoliiton johtotehtävät kiinnostavat monia ja valinnat ovat aidosti auki. Puolueessa on hyvää pöhinää.
Kampanjoinnissa alkaa olla kiire. Koska valinnat tehdään jo ensimmäisenä puoluekokouspäivänä, ei perinteistä junttamiesten yötä tule ollenkaan.
Puheenjohtajan valinnasta sen sijaan on tulossa läpihuutojuttu. Paavo Arhinmäelle ei ole ilmaantunut vastaehdokkaita, vaikka hänen edustamaansa linjaa myös vastustetaan puolueessa niin näkyvästi, että eduskuntaryhmäkin on sen vuoksi hajotettu. Vasemmistoliiton jäseniä on istunut kohta kaksi vuotta kahdessa ryhmässä. Kaksi puolueen jäsentä käyttää jokaisen tilaisuuden äänestää eduskunnassa epäluottamusta vasemmistoliiton ministereille.
Mitä vasemmistoliitto oikein tavoittelee?
Tilanne on täysin epänormaali, joskin puolueen historiassa tavanomainen. Ei pitäisi olla.
Eduskuntaryhmästä erkaantuneiden tulisi mitata toimintansa kannatus puoluekokouksessa. Tämä onnistuu parhaiten haastamalla Arhinmäki puheenjohtajavaalissa ja esittämällä oma vaihtoehto hänen linjalleen. Äänestyksen jälkeen hävinneiden tulisi noudattaa entisen pitkäaikaisen keskustajohtaja Johannes Virolaisen vanhaa hyvää neuvoa: pulinat pois.
Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho eivät eronneet itse, vaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmä erotti heidät kesällä 2011. Sitä ennen kaksikko oli tieten tahtoen ajanut tilanteen siihen pisteeseen, ettei muita vaihtoehtoja ollut. He äänestivät eduskunnassa ryhmän kannan vastaisesti niin, että eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston vähän aiemmin hyväksymä kanta hallitukseen osallistumisesta olisi muodostunut mahdottomaksi.
Kaksi kansanedustajaa siis katsoi, että heidän mielipiteensä oli painavampi kuin vasemmistoliiton säännöissä määritelty menettely hallitukseen osallistumisesta päätettäessä.
Aikaa on enää viikko, mutta vielä ehdittäisiin käydä nopea keskustelu siitä, mitä vasemmistoliitto oikein tavoittelee. Onko tuloksellisempaa osallistua kahdella ministerillä hallitukseen ja vähentää oikeiston vaikutusvaltaa yhdessä Suomen historian oikeistolaisimmassa eduskunnassa? Vai tehdä varmaan häviöön päättyviä vastalauseita opposition penkiltä?
Asiasta on olemassa tämänkin eduskuntaryhmän kahtiajakoon johtanut näkemysero, jota on jatkunut 1970-luvulta. Se olisi nyt syytä puida puolueen ylimmässä päättävässä elimessä paitsi tämän päivän tilanteen näkökulmasta, myös vastaisuuden varalle. Löytyisikö asian avoimesta ja reilusta purkamisesta myös sellaista oppia, ettei vasemmistoliitto johonkin seuraavaan hallitukseen osallistuessaan hajoaisi, vaan toimisi yhtenä joukkueena yhteistä päätöstä noudattaen?
uutiskirje 