Valtiovarainministeriö (VM) julkisti parin vuoden tauon jälkeen uuden kestävyysvajearvion. Sen mukaan julkisen talouden hallitsemattoman velkakierteen välttämiseksi julkista taloutta olisi vahvistettava noin 8 miljardilla eurolla. Tämä ei ole vähäpätöinen luku.
Vaikka VM pitää tärkeänä huomion kiinnittämistä lähitulevaisuuteen eli taantumaan ja ottaa esille jopa elvytystarpeen, se kuitenkin kytkee mahdollisen elvytyksen kestävyysvajeen hoitamiseen: jos hallitus tukee lähitulevaisuudessa työllisyyttä elvytyspolitiikalla, sen tulisi samassa yhteydessä sitoutua kestävyysvajetta pienentäviin rakenteellisiin uudistuksiin.
Esitys on suoraa jatkoa VM:n edellisessä, joulukuussa 2010 julkistetussa raportissa esitettyyn linjaukseen. Siinä VM ehdotti, että nykyisellä vaalikaudella tulisi tehdä sitovat päätökset toimenpiteistä, joilla kestävyysvaje kurotaan umpeen.
VM:n virkamiehet ovat itse korostaneet arvioihinsa sisältyvää epävarmuutta.
Valtiovarainministeriön esitys on vaativa – ja erittäin huteralle pohjalle rakennettu: noin 50 vuotta tulevaisuutta sisältävät kestävyysvajearviot sisältävät niin paljon epävarmuutta, että sen edessä olisi sekä virkamiesten että päätöksentekijöiden oltava nöyriä.
Tilastokeskuksen vuonna 2002 tekemän ennusten mukaan Suomen väkiluku on vuonna 2050 noin 5 miljoonaa henkilöä. Kymmenen vuotta myöhemmin se arvioi väkiluvun olevan hieman yli 6 miljoonaa henkilöä. Koska väestöennusteet vaikuttavat oleellisesti kestävyysvajearvioihin, jo niihin sisältyvä epävarmuus antaa hyvän syyn suhtautua kaikkiin yhden luvun avulla esitettyihin kestävyysvajearvioihin erittäin suurella varauksella.
Ammattinsa hallitsevat VM:n virkamiehet ovat itse korostaneet arvioihinsa sisältyvää epävarmuutta. Se heidän tulisi pitää mielessä myös päättäjille tarkoitettuja politiikkasuosituksia esittäessään.
Hallituksen ei tarvitse yrittää ratkaista 50 vuoden päähän ajoitettua ongelmaa, jota ei ehkä olekaan olemassa. Epävarmuuden hallitsemassa maailmassa ”sopeuta nyt, niin sinun ei tarvitse sopeuttaa 50 vuoden kuluttua” -periaate muodostaa liian jäykän toimintaohjeen. Jos sopeuttamistarvetta olisi, siihen ehdittäisiin reagoida myöhemminkin kuin keskellä eurokriisiä.
Lähitulevaisuuden talousnäkymät ovat niin synkät, että hallituksen tulisi lisätä tuntuvasti panostuksia työllisyyden tukemiseen. Sen ei tarvitse sitoutua samassa yhteydessä kestävyysvajetta pienentäviin rakenteellisiin uudistuksiin, joista ainakin jotkut voivat jopa heikentää työllisyyttä.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 
