Tamperelaisen Sanna Kivimäen (s.1964) suomalaisuuden sukupuolittuneita järjestyksiä pohtivan väitöskirjan Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen yksi väittämä on, että suomalaisuuden määrittelyssä ensisijaista näyttää olevan tietynlainen maskuliinisuus.
– Suomalaisuuteen liitetään usein luonnon- ja maisemien ihailun ohessa maskuliinisuus, kuten vaikkapa Seitsemässä veljeksessä.
– Jokainen voi testata, mitä sanonta ”ihan tavallinen suomalainen” tuo ensimmäiseksi mieleen. Todennäköisesti mielessä käväisee makkaraa syövä ja olutta juova sohvalla televisiosta urheilua katsova mies, hieman negatiivinen hahmo.
Kivimäki muistuttaa, että hiljaisen, juron ja lähes mykän kansanmiehen stereotyyppien rinnalla myös jutunkertojilla ja seuramiehillä on paikkansa.
– Suositut hahmot Reinikainen, Turhapuro, Lapatossu, Rokka ja Hietanen ovat tästä mainioita esimerkkejä. Hiljaisuus riippuu tilanteesta. Omassa porukassa ollaan puheliaita, herrojen edessä hiljaisia.
Kivimäen mielestä kertomukset suomalaisuudesta, sukupuolesta ja luokasta vaikuttavat ristiriitaisilta ja epäjohdonmukaisilta. Hyvinvointivaltion nimissä kansalaisia on vakuutettu tasa-arvoisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, mutta esimerkiksi mediaesitykset kertovat muuta.
– Hyvinvointivaltio oli yksi suuri kertomus Suomen ja suomalaisuuden historiassa. Meidän ikäluokkamme on tottunut siihen, että ainakin periaatteessa me suomalaiset olemme tasavertaisia. Tosin esimerkiksi mediassa luodaan koko ajan toisenlaista tärkeysjärjestystä siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää tai kenen edut ovat kaikkein tärkeimmät.
Myönteisistä asioista pitäisi Kivimäen mielestä pitää kiinni, jotta hyvinvointivaltiosta, josta voimme olla ylpeitä, kehittyisi myönteinen suomalaisuus saunan, Sibeliuksen ja helapää-perkele-kulttuurin rinnalle.
Sanna Kivimäen pohdintoja suomalaisuudesta on laajemmin perjantaina 28. kesäkuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä, jonka näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta
uutiskirje 
