Joutilas luokka osa 6
Mikään ei kuohuta joutilasluokkaa enemmän kuin rahvaan haaveilu tasavertaisesta oleskeluyhteiskunnasta. Moisen haaveilun poistamiseksi rahvaalle halutaan oikeuksien lisäämisen ja perustulon sijasta lisää velvollisuuksia ja uhrimieltä.
Huomattava osa kiiltonahkakenkien, hohtavan silinterihatun tai herrasmiehen luontaista arvokkuutta suuresti lisäävän kävelykepin viehätysvoimasta on peräisin näiden hyödykkeiden kyvystä tuoda selkeästi esiin, ettei niiden kantaja voisi tällä tavoin varustautuneena kajota sormellaankaan työhön, josta olisi suoraa ja välitöntä inhimillistä hyötyä.
Veblenin mukaan tyylikäs puku palvelee tyylikkyyden tarkoitustaan paitsi kalleutensa vuoksi myös siksi, että se kielii joutilaisuudesta:
”Se sekä osoittaa kantajansa kykenevän kuluttamaan suhteellisen paljon arvokasta tavaraa että todistaa samanaikaisesti hänen kuluttavan tuottamatta.”
Naisten vaatetus tuo vielä miesten pukuja korostetummin esiin kantajansa pidättäytymisen tuottavasta työstä.
Naisten tyylikkäät hattumallit ovat omiaan muuttamaan työnteon vielä mahdottomammaksi kuin miesten korkeat silinterihatut.
Naisten ranskalaiset korot todistavat miesten kengän kiillon tavoin pakollisesta joutilaisuudesta, koska tyylikäs pukeutuminen tekee työnteon mahdottomaksi.
Jos pitkä hame ei olisi kallis, mutta äärimmäisen käytännöllinen, se ei kelpaisi kenellekään. Mutta pitkä hame, korkeat korot ja leveät hatut viestittävät työstä vapautumisesta, ja siksi ne ovat muodissa:
”Mikäli puku kykenee osoittamaan paitsi kantajansa kyvyn kuluttaa estoitta ja epätaloudellisesti, samalla myös sen, ettei hänen tarvitse ansaita elantoaan työtä tekemällä. Näin puvun sosiaalisesta arvosta todistava voima lisääntyy huomattavasti. Palvellakseen tarkoitustaan tehokkaasti pukumme ei tulisi olla pelkästään kallis, vaan sen olisi myös kyettävä tekemään kaikille katselijoille selväksi, ettei sen kantaja tee minkäänlaista tuottavaa työtä.”
Useimmiten naisten vaatteiden naisellisuus kääntyykin tehokkaaksi hyödyllisen toiminnan esteeksi ja ilmentää samalla kerskailevan joutilaisuuden periaatetta.
Veblenin mukaan vaatesuunnittelussa joutilaisuuden normin tarkoituksena on ilmentää sitä, että vaatteiden kantaja ei tee tai pikemminkin ei pysty epäkäytännöllisen asusteensa vuoksi laittamaan tikkua ristiin.
Vaatteiden on oltava silmiinpistävän kalliita ja epämukavia myös ajanmukaisia. Uutuuden kerskailevan tuhlauksen seurannaisvaikutuksesta kunkin vaatteen sallitaan palvella vain lyhyen aikaa eikä mitään niistä enää käytetä seuraavan muodin kaudella:
”Pukeutumisemme on suunniteltu välittämään vaikutelmaa, ettei mitään vaatepartta voida pitää tyylikkäänä tai edes säädyllisenä, mikäli siinä näkyy jälkiä kantajan tekemästä ruumiillisesta työstä, esimerkiksi likatahroja tai kulumia. Siistien ja tahrattomien vaatekappaleiden synnyttämä miellyttävä vaikutelma on seurausta siitä, että ne vihjaavat joutilaisuuteen – vapautukseen henkilökohtaisesta kosketuksesta tuotantoprosesseihin.”
Tyylikkään vaatetuksen on viestittävä, että sen kantaja on vapautunut työstä ainiaaksi. Kerskakulutuksen sivutuotteena saavutetaan kerskailevan joutilaisuuden periaate, jota toteutetaan kalleuden lain ohjauksessa.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
uutiskirje 