Terveystieteiden maisteri Minna Rytkösen väitöstutkimus osoitti, että nuorten vakavien väkivallantekojen taustalla on varsin vaihtelevia kehityskulkuja. Nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehityskulkuja tunnistettiin viisi. Ne nimettiin hallitsematon, syrjäytyvä, tasapainoileva, ajautuva ja kriisiytyvä kehityskulku.
Nuorten vakavan väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla esiintyi merkittäviä sosioemotionaalisen terveyden ongelmia. Ne ilmenivät vaikeuksina ilmaista tunteita ja käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti.
Tyypillisiä olivat myös vaikeudet sopeutua arkielämän vaatimuksiin, odotuksiin ja normeihin sekä kommunikoida mielekkäällä tavalla toisten kanssa. Kehitys ei kuitenkaan edennyt kaikilla samaa polkua, vaan nuoret muodostivat piirteiltään ja ympäristöiltään hyvin hajanaisen ryhmän.
Tutkimuksen aineistona olivat kolmenkymmenen 15–22-vuotiaana vakavan väkivallanteon tehneen nuoren mielentilatutkimusasiakirjoista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjoista kootut tiedot. Tietoja kerättiin syntymästä 16-vuotiaaksi.
Poikkeavuus tekee kasvuympäristöstä kielteisen
Kutakin kehityskulkua luonnehti sille ominainen kasvatusilmapiiri kotona ja koulussa. Kasvatusilmapiiri muodostui nuoren ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Siihen liittyi vanhempien ja opettajien tapa nähdä nuori tiettyjen käyttäytymispiirteidensä kautta, suhtautua nuoreen ja ohjata häntä kasvatuksellisin keinoin.
Mitä enemmän nuoren käyttäytymispiirteet häiritsivät ympäristöä ja kielteisesti poikkesivat normista, sitä kielteisempi myös kasvatusilmapiiri oli. Vastaavasti nuoren ympäristön odotuksiin nähden myönteisesti poikkeavat käyttäytymispiirteet heijastuivat myötämielisenä kasvatusilmapiirinä etenkin kouluympäristössä.
Suositeltu tuki jää usein toteutumatta
Tulosten mukaan jokaisessa nuoressa ainakin yksi aikuinen oli tunnistanut huolen aihetta ja lähes kaikki nuoret olivat jossain kehityskulun vaiheessa ohjautuneet sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin. Valtaosalla nuorista tuki ei kuitenkaan toteutunut tarpeita vastaavien suunnitelmien tai suositusten mukaisesti, joten useimmat jäivät ilman tarvettaan vastaavaa tukea.
Mitä vanhempi nuori oli sitä heikompaa tukeen sitoutuminen oli. Keskeisenä syynä tuen toteutumattomuuteen olivat eritasoiset kohtaamisen vaikeudet nuoren ja perheen sekä auttajatahon välillä.
Tunnetaidot ehkäisevät väkivaltaa
Tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että nuorten vakavaa väkivaltaa voidaan ehkäistä tukemalla tasapainoisen sosioemotionaalisen terveyden kehitystä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla oikeus ja tilaa sosiaalisten ja tunnetaitojen oppimiseen. Avaintekijänä tässä ovat lasten ja nuorten arjessa toimivat aikuiset ja heidän tapansa nähdä ja kohdata lapsi tai nuori.
Virallisen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaman tuen vaikuttavuuden kannalta keskeistä on vahvistaa nuoren ja perheen sitoutumista tarjottuun tukeen. Tällöin on tärkeää, että nuoret ja perheet kohdataan konkreettisine tarpeineen, pelkoineen, vaikeuksineen ja vahvuuksineen.
Terveystieteiden maisteri Minna Rytkösen väitöskirja Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väkivallanteon tehneen nuoren sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 16.8.
lehti 