Pintaa syvemmältä
Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan uskoo edelleen, että Gezi-puiston puolustuksesta lähtenyt mielenosoitusaalto on laajan kansainvälisen salaliiton organisoima ja haluaa sen vuoksi rangaista ankarasti kaikkia siihen osallistuneita. Hallituspuolue AKP:n varapuheenjohtaja Mehmet Ali Şahin onkin vaatinut kaikkien Gezi-mielenosoittajien tuomitsemista elinkautiseen vankeuteen.
Pääministeri lisäsi heinäkuussa monien tuntemia huolia nimittämällä pääneuvonantajakseen TV-ankkuri Yiğit Bulutin, joka on enemmän kansankiihottaja kuin analyytikko siitä huolimatta, että hän on opiskellut Bilkent-yliopiston pankki- ja finanssilinjalla ja saanut loppututkinnon Sorbonnesta. Tutkintoa enemmän häntä ehkä auttoi uran alkuun avioliitto mediakuninkaan Aydin Doğanin sisarentyttären kanssa. Hän työskenteli Doğan Mediassa vuosia ja eteni, mutta omasta mielestään ei tarpeeksi pitkälle. Hän siirtyi kilpailevaan Ciner-ryhmään ja ryhtyi kirjoittamaan Doğaneita vastaan. Tämän seurauksena hän pääsi HaberTürk TV:n päätoimittajaksi, mutta vaimo erosi hänestä.
Kuuluisaksi on tullut Bulutin väite, että ”monessa pääkaupungissa tehdään työtä Erdoğanin tappamiseksi etäältä, esimerkiksi telekinesistä käyttäen”.
Bulutin soinimaisia kirjoituksia seuraamalla saa aavistuksen siitä, millaisella piirillä pääministeri ympäröi itsensä – ja ehkä myös hänen nykyisestä ajattelutavastaan.
Sekä Doğanilla että Cinerillä Bulut seurasi työnantajansa kemalistista linjaa. Vuonna 2006 hän kritisoi Doğanin Radikal-lehdessä hallitusta Istanbulin Park-hotellin yksityistämiseen liittyvistä epäselvyyksistä:
”Tässä maassa ihmiset lähtevät aamuvarhain töihin toivoen hankkivansa lapsilleen leivän ja koulutuksen hallituksen sanoessa pähkinänviljelijöille ’Hoitakaa omat ongelmanne’, kaatuneiden sotilaiden perheille ’Emme voi kuunnella teitä nyt’. Hallitus myös välttää maksamasta palkkaa virkamiehilleen. Mutta kun kyseessä on Sami Ofer, israelilainen liikemies joka lyhyen ajan omisti Park-hotellin, he kuuntelevat kaikkia toiveita, jopa muuttavat asemakaavan hänen vuokseen. Nähdessäni AKP:n johtamissa kaupungeissa tapahtuvia voiton- ja pääomansiirtoja, en voi olla nousematta kapinaan.”
Lehtikirjoituksessaan vuonna 2008 otsikolla ”Vaara on hyvin suuri” hän arvosteli hallitusta sen painostuksesta mediaa kohtaan ja vertasi Turkkia Natsi-Saksaan: ”Vaikka ette ehkä huomaa sitä, järjestelmämme on muuttumassa demokratiasta fasismiksi. Tie, jolle Turkki on lähtenyt, on verrattavissa Hitlerin Saksaan. Olen hyvin huolissani Turkista. – – Hallitus täyttää jokaisen laitoksen omalla väellään, pyrkii valvomaan kaiken, yrittää irtautua vuoden 1923 perustasta ja, kaikkein pahinta, hyökkää raivokkaasti lehdistöä vastaan, joka kritisoi tätä kaikkea. – – Suojelkaamme maamme ennen kuin on liian myöhäistä.”
Samana vuonna kemalistit yrittivät saada AKP:n kielletyksi, koska se oli pyrkinyt sallimaan huivin käytön virastoissa ja yliopistoissa. Bulut otsikoi lehtikirjoituksensa ”Valtio sanoi ’Riittää jo’ hallitukselle”, mistä ilmenee, kuinka hallitus Turkin kemalistien kielenkäytössä ei ole osa valtiota, vaan sen alaisuudessa oleva irrallinen elin, jonka kuuluisi totella valtiota.
Bulut kirjoitti: ”Hallitsevan puolueen voimistuva itsetunto ja ’Voimme tehdä mitä haluamme, kukaan ei voi korottaa ääntään’-asenne tuli eilen tiensä loppuun valtion elimen toimesta. Valtio ilmoitti hallitukselle: ’Riittää jo, tämä tie päättyy tähän.’” Kirjoituksessaan hän arvosteli AKP:n yrityksiä pakottaa valtiolle oma ideologiansa ja tähdensi, etteivät AKP:n saamat äänet tehneet siitä järjestelmän omistajaa. (Yritys lakkauttaa puolue epäonnistui kuitenkin täpärästi.) Lopuksi hän valitti valtion yritysten myyntiä: ”Turkki kärsi 2003–2007 vakavan tappion. Kaikki televiestintälaitokset, pankit, raskaan teollisuuden yritykset, satamat ja telakat on myyty. Nyt ne pitää saada kaikki takaisin ja sanoa ’Seis’ laitosten hävittämiselle kaikkialla Turkissa luomalla ’uutta kansallista tahtoa’.”
Mutta 2009 tapahtui käänne, ja Bulut kehitti itselleen uuden maailmankatsomuksen. Siinä keskeisenä on paha globaali liittoutuma. Sillä on Bulutin mukaan yhteyksiä Turkin talouselämän johtoon, mediaan, mafiaan, terroristeihin ja salaliitto Ergenekoniin, ja ne ovat ohjanneet Turkkia taloudellisten ja poliittisten manipulaatioiden kautta. Bulutille Erdoğan on sankari, joka on taistellut näitä roistoja vastaan palauttaakseen 1930-luvulla menetetyn kansanvallan.
Haastateltuaan pääministeriä vuonna 2010 Bulut muotoili Turkin kansalle kysymyksen: ”Seuraatteko tämän maan verta imeneiden valtaapitävien käskyjä vai ette? – – Tässä maassa käydään nyt itsenäisyyssotaa, ja tärkeintä kansalle ei ole valita puolue X tai puolue Y vaan päättää, ollako valtaapitävien puolella vai ei.” Hänestä Turkin pitää irtautua pahuuden valtakunnasta ja lähteä luomaan uutta maailmanjärjestystä, mutta ”me emme tule olemaan niin julmia ja säälimättömiä kuin he”. Turkin neuvottelut EU-jäsenyydestä pitää lopettaa ja Turkin pitää luoda kansainvälinen rakenne, joka toimisi vaihtoehtona EU:lle.
Kesäkuussa 2012 Bulutista tuli hallitusta myötäilevän TV 24 -kanavan päätoimittaja, ja nyt hän siis pääministerin pääneuvonantajana istuu sulttaanien entisessä Dolmabahçe-palatsissa, joka nykyisin toimii pääministerin sivutoimipaikkana, ja antaa itsevarmoja lausuntoja.
Kuuluisaksi on tullut hänen väitteensä, jonka mukaan ”monessa pääkaupungissa tehdään työtä Erdoğanin tappamiseksi etäältä, esimerkiksi telekinesistä käyttäen”. (Tätä kreikankielistä sanaa on tähän asti käytetty tarkoittamaan esineiden manipulointia pelkällä tahdon voimalla, mutta tekniikka on ilmeisesti kehittynyt?)
Muita hänen väitteitään: Saksa ja Englanti ovat mukana salaliitossa Turkkia vastaan. Lufthansa oli Gezi-protestien takana, koska se katsoo suunnitelmien Istanbulin kolmannesta lentokentästä uhkaavan Frankfurtin lentokentän asemaa. Suurten yksityisten pankkien korkosalaliitto pyrkii nostamaan Turkin korkotasoa ansaitakseen enemmän rahaa.
Erdoğan on kuitenkin vahvempi kuin nämä salaliitot: ”Turkin kansa tulee voittamaan tämän itsenäisyyssodan. Se tulee kumoamaan brittien ja saksalaisten juonet ja päättämään omasta tulevaisuudestaan. Tämä on itsenäisyyssota ja johtajamme on Recep Tayyip Erdoğan. Me seuraamme häntä ja teemme Turkista maailmanvallan.” Bulut onkin julistanut olevansa valmis kuolemaan Erdoğanin puolesta.
Tässä taistelussa Erdoğan tarvitsee laajat valtuudet ja Bulut haluaa hänestä vahvan presidentin, jolla olisi samanlainen asema kuin Vladimir Putinilla – nämä kaksi ovat maailman suurimmat johtajat tällä hetkellä. Bulut näkee tulevaisuudessa kolminapaisen maailman, joka pyörii USA:n, Kiinan ja Turkin ympärillä. EU sen sijaan suuntaa romahdukseen.
Jotkut ajattelevat Bulutin tehneen jyrkän u-käännöksen opportunistisista syystä. Toiset katsovat taas käännöksen tekijäksi Erdoğanin. Bulut on esimerkiksi aina ollut kansallismielinen ja EU:n kiivas vastustaja, kun taas pääministeri johti 2003–2009 EU:n toivomia uudistuksia, joita liberaalit ja demokraatit tukivat ja Bulut arvosteli.
Olen tässä näin pitkään referoinut Bulutin ajatuksia, koska ne heijastelevat sellaista valtioromantiikkaa, johon myös Erdoğan tuntuu palaavan. Siinä voi aavistaa jäänteitä neuvostotyyppisestä sosialismista, esimerkiksi haikailussa valtiojohtoisten yritysten perään mutta myös yliluonnollista kokoa olevan johtajan ihailussa. Turkkihan on edelleenkin täynnä Atatürkin patsaita, kun Leninin patsaat alkavat olla harvassa Venäjällä. Nyt tuntuukin, että Erdoğan ei niinkään halua korvata tätä vahvan johtajan perintöä demokraattisemmalla mallilla vaan luoda itsestään toisen supersankarin, joka täyttää maan omilla muistomerkeillään.
uutiskirje 
