Mitä ovat Viiksi-Simca, Möhkö-Mini ja Piikkilangankiristäjä? Kulkuvälineiden lempinimiä, joita lisensiaatti Janne Seppälä on koonnut kaikkiaan nelisentuhatta. Samalla syntyi suomen kielen väitöskirjan Kulkine.net – Tutkimus epävirallisista kulkineennimistä, joka tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 16. elokuuta.
Seppälän nimitutkimus paljastaa nimien rakenteiden ja muodostustapojen lisäksi sen, mitkä ominaisuudet kulkineissa ovat tärkeimpiä ja millaisina kulkineet ainakin nimien perusteella koetaan.
Nimien vääntelyä
Noin puolet lempi- ja haukkumanimistä muodostetaan tutkimuksen mukaan virallista nimeä vääntämällä. Näistä noin puolet on neutraaleja väännöksiä tai typisteitä (Volkkari, Mersu, Mitsu, Alfa, Cuda, Plymari).
Toinen puoli väännöksistä tavoittelee lisämerkitystä ja on kaukana neutraalista. Mazdasta saadaan Maksalaatikko, IH-traktorista Ikuinen Harmi ja Toyota Carinasta joko Kaarina, Korina tai Narina. Cherrystä on helppo kääntää Kirsikka ja Thunderbirdistä Ukkoslintu, mutta Cadillacista saadaankin Kissan hattu (vrt. Katin lakki).
Myös lyhenteet joutuvat uuden tulkinnan kohteiksi: BMW on Baijerilainen Mutteri-Wiritys ja Skoda 120 GLS tunnetaan nimellä Galvanoidut Listat Sivuilla.
Nimien vääntelyssä on lähinnä mielikuvitus rajana, mutta virallisesta nimestä pitää jättää jotain jäljelle, jotta vitsi on ikään kuin arvattavissa tai nimi tulkittavissa.
Seppälän mukaan väännökset voivat olla vain harmitonta kielellä leikittelyä, mutta on selvä etu, jos väännös samalla kuvaa autoa. Esimerkiksi Narina-nimen sanotaan johtuvan siitä, että vanhoissa Carinoissa oli paljon muoviosia, jotka alkoivat pakkasella narista.
Elollisia säiliönkaltaisia vehkeitä
Nimien sisältämiä metaforia analysoimalla Seppälä on päätynyt siihen, että kulkineet ovat ihmisen tai eläimen kaltaisia olioita, jotka ovat kuorellisia esineitä ja monimutkaista tekniikkaa. Nimet Esko, Jammu, Obelix, Taavetti, Gorilla, Marsu, Sorsa ja Kusiainen esimerkiksi todistavat, että kulkineet (Escort, Yamaha, Opel, David Brown; Corolla, Mercedes-Benz, Corsa, Fiat 600) ovat inhimillisiä tai eläimellisiä. Elollisuutta todistaa sekin, että nämä juovat bensiiniä niiden valoista puhutaan silminä ja niillä on nokka ja perä.
Säiliömäisyys taas tulee siitä, että autot ovat usein kippoja, purkkeja ja laatikoita, kauppakasseista tai ruumisarkuista puhumattakaan.
Tekniikka taas ilmenee siten, että oikeastaan kaikki arkielämän koneet kelpaavat kulkineitten nimiksi: Seppälän aineistosta löytyy muun muassa Mikroaaltouuni, Juustohöylä, Pölynimuri ja Mehumaija. Hieman kummallisempia ”koneita” taas ovat Hapankaalihakkuri, Banaanisorvi, Tyrätäristin ja Lampaankuhtumakone – niitä ei joka talosta löydykään.
Tärkeintä on ulkonäkö, käyttö ja menneisyys
Seppälä on myös tutkinut, minkä ominaisuuksien mukaan nimiä on eniten annettu. Keskeisin ominaisuus on ulkonäkö, johon kuuluvat koko ja muoto (Kupla, Kottikärry), väri (Sinisorsa) ja erilaiset ulkomuodon osat (Johtotähti, Pahviauto, Torahammas, Väyrynen).
Käyttämiseen liittyen olennaista taas ovat käytettävyys (Maantientukko, Kivireki, Huurrepurkki), käyttötarkoitus (kauppakassi, torvitaksi) ja todelliset tai kuvitellut käyttäjät (Elviscädi, Pappa-Tunturi). Myös kulkineen menneisyydellä, etenkin alkuperämaalla on nimien perusteella suurta merkitystä (Tshernobiili, Hitlerin kosto, Der Panzerwagen).
Nettisivulla tohtoriksi
Janne Seppälä on Jyväskylän yliopiston ensimmäinen humanisti, joka väittelee tohtoriksi verkkosivustolla. Sähköinen väitöskirja on ollut Jyväskylässä teoriassa mahdollinen jo 1990-luvun lopulla, mutta Seppälä on ensimmäinen, joka on urakoinut työnsä valmiiksi.
Seppälän mukaan verkkosivusto oli paras mahdollinen muoto tutkimukselle, vaikka sen soveliaisuudesta olikin tulla ongelma ohjaajanvaihdoksen yhteydessä.
– Vanhanaikaisessa kirjassa ei olisi ikinä voitu yhdistää näin hyvin varsinaista tieteellistä tekstiä, tutkittuja kulkineennimiä sekä nimiä selittäviä kuva- ja ääninäytteitä. Sivustolta voi myös etsiä nimiä eri hakuehdoin, ja tämä palvelee paitsi kielitieteilijöitä myös ihan ihmisiäkin, Seppälä sanoo.
Väitöskirjaan kuuluu siis nimiä ja nimen selityksiä sisältävä tietokanta ja tämän päällä toimiva verkkosivusto. Lisäksi Seppälä on työstänyt aiheesta kansankielisen version.
Janne Seppälä opiskelee tällä hetkellä Helsingin yliopistossa oikeustiedettä ja valmistuu maisteriksi ensi keväänä.
– Toista väitöskirjaa en kyllä enää ikinä tee, oli tämä sen verran kamala homma. Jos jotain sellaista puhun, saatte tulla lyömään.
uutiskirje 
