Petun 35 vuoden vankilakierre

Mä olen ollut vuoden ja neljä kuukautta selvin päin. Olen käynyt lähes päivittäin Rediksellä. Mä näen täällä mun kaltaisia ihmisiä. Täällä on vanhoja narkkikavereita ja linnakavereita, jotka on siviilissä selvinpäin eikä tee rikoksia. Me juodaan kahvia, pelataan bilistä ja jutellaan. Välillä käydään reissussa saaressa tai Linnanmäellä.

Mä olen 52-vuotias kaveri. Mä olen 40 vuotta käyttänyt päihteitä, ollut vankilakierteessä 35 vuotta ja vankilassa 20 vuotta. Mun aikaisempi elämä, se 40 vuotta, eihän siihen mahdu tollasia tapahtumia. Ei rosvoporukoissa käydä Lintsillä.

Kaikki, mitä viimeisen vuoden aikana mun elämässä on tapahtunut, on ihan erilaista kuin mitä oli aikaisemmin. Aikaisemmin kelasi vaan kamaa ja rikoksia. Viimeiset 15 vuotta oli vihassa ja katkeruudessa elämistä. Mä en tajua, miten mä olen jaksanut elää, kyllä se on niin rankkaa, mitä on kokenut elämän aikana.

Mä olen alkoholistiperheestä. Jouduttiin asumaan huonommin kuin muut. Ei ollut harrastuksiin rahaa. Se syrjäytti, ja sitten sieltä rosvoporukasta sai hyväksyntää. Ja kyllähän mäkin oon ollut kuin piripataan pudonnut kakarana jo. Kaikki, mikä on ollut kiellettyä, on mua kiinnostanut.

Mulla on väkivaltarikoksia, pankkiryöstö joskus 80-luvulla, vapaudenriisto. Mä olen lakikirjan tehnyt melkein kannesta kanteen. Näpistämisellä aloitin, sitten varastin, ryöstin, hakkasin ihmisiä.

Satoja ihmisiä on kaatunut ympäriltä. On tapettu, vetänyt övereitä, kuollut kolareissa.

Tarinoita marginaalista

Petun mainitsema Redis on Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) ylläpitämä päihteetön olohuone Helsingin Vaasanaukiolla. Asiakkaita yhdistää toipuminen päihdeongelmista ja vankilakierteestä sekä köyhyys.

Moni entinen vanki kärsii myös tarkkaavaisuushäiriöstä, kertoo ohjaaja Hanna Mäki-Tuuri. Se näkyy levottomuutena ja jännityshakuisuutena.

Mäki-Tuuria häiritsee sosiaalisessa mediassa tapahtuva ”ihmeellinen oman käden oikeuden vouhottaminen”.

– Se on pöyristyttävää. Totta kai, jos läheiselle sattuu jotakin, niin ihmiset ovat tunnekuohun vallassa ja haluavat kostoa. Mutta juuri sen takia meillä on oikeuslaitos ja ihmiset, jotka neutraalisti arvioivat sen, millaisen rangaistuksen kukin tarvitsee.

– Pelottavampaa kuin rikollisuus Suomessa tällä hetkellä on se, että tavalliset ihmiset perustavat ryhmiä ja alkavat jahdata pedofiilejä sun muita. En minäkään lähtisi leikkimään lääkäriä. Minkä takia peruskaduntallaaja lähtee leikkimään tuomaria tai poliisia?

Petun kertomaa enemmän ja lisää Rediksessä kerrottuja tarinoita perjantaina 6. syyskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Voit ostaa irtonumeron nyt myös Lehtiluukusta.