teksti & kuva Emilia Kukkala
Vuonna 2011 vasemmistosta tuli suurin edustajistoryhmä ylioppilaskunnissa. Äänivyöryä voi jälkiviisaasti tulkita vastareaktiona paria vuotta aiemmin voimaantulleelle uudelle yliopistolaille, jota opiskelijaliikkeet eri kaupungeissa vastustivat.
Yksi osa vakiinnuttamista oli uuden työntekijän palkkaaminen. Jussi Nuortimo valittiin helmikuussa vasemmistolaisten opiskelijoiden valtakunnallisen katto-organisaation Vasopin pääsihteeriksi. Hän hoitaa järjestön juoksevia asioita ja tekee ohjelmatyötä. Lisäksi aikaa menee käytännön byrokratian, kuten vero-, palkka- ja muiden työsuhdeasioiden parissa.
– Myös tapahtumien, esimerkiksi seminaarien, järjestäminen vie paljon aikaa. Kokouksissa en ole hallitusta lukuunottamatta istunut kovinkaan monessa. Yleisesti ottaen olen sellainen hallituksen työrukkanen.
Enemmän väkeä, lisää toimintaa
Nuortimo kuvailee Vasopia paikallisten toimijoiden löyhäksi yhteenliittymäksi.
– Vasop on kasvanut tosi vahvasti viimeisen viiden vuoden aikana. On enemmän valtakunnallista toimintaa, vasemmistotoimijat tuntevat paremmin vertaisensa muissa kaupungeissa. Entiset puheenjohtajat Alatalon Eliisa ja Katri Immonen tekivät paljon töitä, että rakenne vakautuu.
Nuortimon mukaan Vasopissa on tapahtunut paljon viime aikoina. Porukkaa on tullut lisää, toimintaa on enemmän ja laajemmin ja valtakunnallisia kamppailujakin on käyty.
– Keväällä oli opintotukikamppailu, joka tosin hävittiin syksyllä.
Pääsihteeriä ärsyttää, että tappiota yritetään selitellä parhain päin opintotuen huonontamista vastustaneiden vasemmiston ja vihreiden parissa.
– Pitää hyväksyä, että joskus hävitään, ei pestä mustaa valkoiseksi. Kehysriihen suhteen hävittiin, vaikka tottakai haluaisin sanoa, että voitettiin. Tokihan siellä on paljon isompia ja veemäisempiäkin juttuja tulossa kuin opintotuen huononnukset, kuten kuntien leikkaukset.
Laajempaa näkemystä
Tiina Parkkinen, toinen Vasopin kahdesta tasavertaisesta varapuheenjohtajasta, katsoo myös kevään eurovaaleihin.
– Tehtävänämme tulee olemaan hyvien nuorten vasemmistolaisten tukeminen niissä sekä tietenkin talouskuripolitiikan ja austerity-teemojen käsittely. Toki myös kansainväliset koulutuspoliittiset teemat, kuten lukukausimaksut. Ja aina kun Euroopasta puhutaan, tulee rasismi nousemaan. Se, miten puhutaan, pitää ottaa haltuun.
Haltuun pitää Parkkisen mukaan myös ottaa opintotukikeskustelu.
– Tuntuu, että sitoutumattomat opiskelijaliitot toimivat vähän enemmän projektilähtöisesti. Olemme onnistuneet laajentamaan keskustelua yhteiskuntaan muutenkin. Emme lähde siihen, että kutsutaan jotain pientä tappiota voitoksi, Parkkinen viittaa budjettineuvotteluihin.
Hän kaipaa opiskelijapolitiikkaan laajempaa näkemystä. Yksi sellainen askel ja osa kuviota on perustulon vaatiminen.
– Opiskelijaliike ja nuoret voisivat vaatia suuria rakenteellisia uudistuksia, eivätkä näperrellä indeksikorotusten parissa. Jos haluaa parantaa opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa, ei riitä, että parantaa vain juuri nyt meidän opiskelevien asemaa. Ei voida elää siinä kuplassa, että puhutaan vain jostain opintotuesta.
Laajempi juttu aiheesta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 13.9. Voit lukea irtonumeron Lehtiluukussa.
uutiskirje 
