Kemiallisten aseiden kieltojärjestön ulkopuolella enää muutama maa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Kemialliset aseet kieltävä sopimus (CWC) solmittiin vuonna 1993 ja se astui voimaan 1997.

Sopimuksen on allekirjoittanut ja ratifioinut 189 maata. Ne kuuluvat Hollannin Haagissa päämajaansa pitävään Kemiallisten aseiden kieltojärjestöön (OPCW).

OPCW ei ole virallisesti YK:n alajärjestö, mutta se lasketaan YK-järjestelmään kuuluvaksi.

Kun Syyria nyt on tulossa sopimukseen mukaan, jäljelle jää kuusi ulkopuolella olevaa maata. Ulkopuolisista neljä eli Angola, Egypti, Etelä-Sudan ja Pohjois-Korea eivät ole allekirjoittaneet sopimusta.

Israel ja Burma (Myanmar) ovat allekirjoittaneet, mutta eivät ole ratifioineet.

Tuoreimpana sopimuksen piirin tuli Somalia kesäkuussa.

Israel

Israelin politiikka kemiallisten aseiden suhteen on sama kuin ydinaseidenkin: se ei myönnä eikä kiellä omistavansa niitä. Se perustelee tätä vihamielisellä ympäristöllä ja epätietoisuudesta koituvalla pelotevaikutuksella.

Ulkomailla pidetään yleensä täysin selvänä, että Israelilla on niin ydinaseita kuin kemiallisiakin aseita. Juutalaisvaltion joukkotuhoaseiden arsenaalin täydentävät biologiset aseet.

Onkin vaikea olla pitämättä Israelia tekopyhänä, kun se on äänekkäimpänä mesoamassa Syyrian kemiallisista aseista ja Iranin ydinaseista.

Koska Israel ei ole ratifioinut sopimusta, ei OPCW voi tehdä siellä tarkastuksia. Siksi järjestö ei myöskään spekuloi Israelin aseista.

Israelin kemiallisten aseiden määristä on vain arvailuja. Se tuottaa ja kehittää niitä edelleen kahdessa laitoksessa, Negevin autiomaassa sijaitsevassa Dimonassa sekä Tel Avivin lähellä olevassa Ness Zionassa.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Israel on myös käyttänyt kemiallisia aseita useita kertoja.

Foreign Policy -lehti muistutti viime viikolla, että Yhdysvallat on tiennyt Israelin kemiallisista aseista vähintään vuodesta 1983, jolloin CIA teki asiasta salaisen raportin.

Vuonna 1992 Israelin lentoyhtiön El Alin kone putosi Amsterdamin esikaupunkiin. Sillä oli lastina Israelista Yhdysvaltain matkalla olleita hermokaasun ainesosia.

Egypti

Egyptin virallinen kanta on ollut, että Israelin on ensin liityttävä ydinsulkusopimukseen (NPT) ennen kuin Egypti liittyy kemiallisten aseiden kieltoon.

Egyptin tiedetään käyttäneen sinappikaasua ja fosgeenia, kun se 1960-luvulla sekaantui Jemenin sisällissotaan.

Se jatkoi kemiallisten aseiden ohjelmaansa myös Yhdysvaltain tukemien Anwar Sadatin ja Hosni Mubarakin hallitusten aikana.

1970-luvulla Egyptin uskotaan toimittaneen sinappi- ja hermokaasujen ainesosia Syyrialle ja 1980-luvulla Irakille.

Muut syntiset

Angolassa vahvistamattomat väitteet kemiallisten aseiden käytöstä liittyvät maan sisällissotaan 1975–2002. Portugalilaiset käyttivät sitä ennen itsenäisyystaistelijoiden kätkeytymistä vaikeuttaakseen kasvimyrkkyjä samaan tapaan kuin Yhdysvallat Agent Orangea Vietnamin sodassa.

Burman väitetään käyttäneen myrkkyaseita vähemmistökansojen kapinallisryhmiä vastaan.

Pohjois-Korean uskotaan 1950-luvulta lähtien ylläpitäneen laajaa kemiallisten aseiden ohjelmaa. Niitä arvioidaan olevan jopa 5 000 tonnia.

Vuonna 2011 itsenäistyneen Etelä-Sudanin epäillään saaneet Sudanin hajotessa perinnöksi kemiallisia aseita, joita olisi tuotettu Waun kaupungissa.

Lisäksi useiden maiden kuten Kiinan, Japanin, Sudanin, Pakistanin ja Taiwanin on epäilty pitävän piilossa kemiallisia aseita, vaikka ne ovat ratifioineet kieltosopimuksen.

Nahjukset

Myöskään kaikki ratifioineet valtiot eivät ole päässeet eroon kaikista kemiallisista aseistaan.

Ratifioijavaltiot raportoivat sopimuksen astuessa voimaan yhteensä 71 000 tonnin varastoista. Niistä on yhä tuhoamatta suunnilleen viidesosa.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto hankkivat kylmän sodan aikana sellaisen arsenaalin, että OPCW:n arvion mukaan niillä olisi voinut tappaa lähes kokonaan sekä ihmiskunnan että eläinkunnan.

Yhdysvaltain ja Venäjän ensimmäinen takaraja kaikkien kemiallisten aseidensa tuhoamiseksi oli huhtikuu 2007. Ne saivat OPCW:ltä jatkoaikaa huhtikuuhun 2012, mutta valmista ei tullut vieläkään. Uutta määräaikaa ei asetettu, ja toistaiseksi ne vain raportoivat edistymisestään.

Yhdysvalloilla on yhä tuhoamatta 3 000 tonnia kemiallisia aseita. Se on kolme kertaa enemmän kuin niiden arvioitu määrä Syyriassa.

Sopimuksen ulkopuolella on joitakin kiistanalaisia aseita. Niitä ovat esimerkiksi napalmi, jota Yhdysvallat käytti runsaasti Vietnamin sodassa. Sen pääasiallisena tuhovaikutuksena pidetään polttamista.

Toinen hankala tapaus on valkoinen fosfori, joka aiheuttaa hirvittäviä vammoja. Sen käyttö maalinosoitukseen ja savuverhon luomiseen on sallittu tavanomaisten aseiden sopimuksen perusteella, mutta ei ihmisiä vastaan.

Esimerkiksi Yhdysvallat käytti valkoista fosforia Irakin Fallujassa ja Israel Gazassa. Ne väittävät käyttäneensä sitä vain sallittuihin tarkoituksiin, mutta monet silminnäkijäkuvaukset puhuvat toista.

Synkkä historia

Kemialliset aseet kiellettiin ensimmäisen kerran Geneven sopimuksella vuonna 1925. Sopimus kielsi vain kemiallisten ja biologisten aseiden käyttämisen, mutta ei niiden valmistamista ja varastointia.

Sopimus saatiin aikaan ensimmäisen maailmansodan kauhujen takia. Sodassa käytettiin mittavasti erityisesti klooria ja sinappikaasua. Taistelukaasujen arvioidaan surmanneen 90 000 ihmistä ja vahingoittaneen miljoonaa.

Italia käytti sinappikaasua hyökätessään Etiopiaan vuonna 1935 ja Japani käytti muun muassa syanidia ja sinappikaasua vuonna 1937 alkaneessa hyökkäyksessään Kiinaan.

Sen sijaan toisessa maailmansodassa Geneven sopimus monien yllätykseksi piti, vaikka sekä Saksalla että liittoutuneilla oli suuret varastot taistelukaasuja.

Irakin ja Irakin välisessä sodassa 1980–1988 Irak käytti suuria määriä hermokaasuja Iranin joukkoja vastaan. Asiakirjatodistusten mukaan Yhdysvallat oli tästä tietoinen, mutta avusti siitä huolimatta Saddam Husseinia tiedustelutiedoilla. Arviolta 50 000–100 000 iranilaista kuoli.

Saddamin joukot surmasivat sariinilla ja sinappikaasulla arviolta 5 000 kurdia Halabjan kaupungissa Pohjois-Irakissa maaliskuussa 1988.

Japanilainen kulttilahko Aum Shinrikyo teki vuonna 1995 kotitekoisella sariinilla terrori-iskun Tokion metroon. 13 ihmistä kuoli ja lähes tuhat altistui kaasulle.