Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) aikovat supistaa Saaristomeren kalankasvatuslaitosten määrää kovalla kädellä, nykyisestä yli 50:tä 28:een. Näistä kahdeksaan suureen laitokseen on tarkoitus keskittää viljelyä.
Viranomaiset uskovat keskittämisen vähentävän kasvatuksen ympäristöhaittoja. Karsinnan ansiosta esimerkiksi niiden kesämökkien määrä, jotka sijaitsevat puolen kilometrin säteellä kasvattamoista vähentyisi yli 80 prosenttia nykyisestä. Myös kalankasvatuksen kannattavuuden uskotaan parantuvan, sillä suurempien laitosten tuotantokustannukset ovat pienemmät muun muassa polttoainesäästöinä.
RKTL ja SYKE ovat laatineet suosituksia Saaristomeren kalastuksen, kalankasvatuksen ja muiden käyttömuotojen edistämiseksi ja yhteensovittamiseksi. Viljelylaitosten sijainninohjaus on tarkoitus ottaa huomioon ympäristölupaprosessissa. Suomessa kasvatetusta kalasta noin 40 prosenttia tulee Saaristomereltä.
Laitokset selvittivät Saaristomeren kestävää käyttöä osana EU:n rahoittamaa COEXIST-projektia, joka tutki Euroopan merialueiden kestävää käyttöä.
Kalaa kalanrehuksi
Laitokset suosittavat, että Itämeren omaa kalaa tulisi käyttää kalankasvatuksen rehujen raaka-aineena. Näin meren ravinteita poistettaisiin rehuna käytettävän ns. roskakalan mukana eikä rehua tarvitsisi tuoda ulkopuolelta.
Kalastajia on tarkoitus rohkaista vähäarvoisen kalan poistokalastukseen ja tukea toimintaa taloudellisesti.
Kalan viljelymäärä tullee nousemaan, koska ravinteiden poisto vähäarvoista kalaa kalastamalla otetaan mahdolliseksi kompensaatioksi kalankasvatuslupia myönnettäessä.
Kalanviljelyn ravinnekuormitus Saaristomereen on jo vähentynyt merkittävästi ruokintatekniikan ja rehujen kehityksen myötä. 1990-luvun alusta kuormitus on pudonnut 70 prosenttia. Suomen ammattikalastajat poistavat jo nyt Itämerestä 480 tonnia fosforia ruoka- ja rehukaloissa, kun kalanviljelystä veteen joutuva fosforimäärä jää 40-50 tonniin.
Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on fosforin osalta kolme ja typen kaksi prosenttia. Kasvattamot aiheuttavat kuitenkin paikallista haittaa, kun vesi haisee ja samenee.
Suositukset hyödyttävät eri merenkäyttömuotoja. Ohjaamalla kalankasvatusta kaikkien osapuolien kannalta edullisimmille alueille vähennetään ristiriitoja muiden vesialueen käyttäjien kanssa.
Tuotantoa siirtynyt Ruotsiin
Yhtenä osana tutkimusta selvitettiin Suomen ja Ruotsin eroja kalankasvatuksen hallinnassa ja suunnittelussa. Molemmat maat ovat soveltaneet tiukkaa ympäristöpolitiikkaa, joka on rajoittanut tuotantoa.
Viime vuosina ruotsalaiset kasvattajat ovat kuitenkin voineet lisätä tuotantoa ja suomalaiset ovat siirtäneet tuotantoaan Ruotsiin. Näin tiukka suomalainen lupakäytäntö on siirtänyt tuotantoa sekä työllisyys- ja ympäristövaikutuksia toisaalle Itämeren valuma-alueella.
Tutkimuksessa havaittiin, että Ruotsissa viranomaiset ovat kalankasvatuslupaa hakevien kanssa tiiviimmässä vuorovaikutuksessa lupaprosessin eri vaiheissa kuin Suomessa, mikä heijastuu elinkeinon näkökulmien laajempana huomioon ottamisena lupapäätösten sisällössä.
uutiskirje 
