Amerikkalaisen tietotekniikan vientiversioiden salausjärjestelmissä näyttää olevan avain, jonka avulla maan tiedusteluviranomaiset voivat helposti avata viestejä. Esimerkiksi tällaisesta on saatu näyttöä europarlamentissa kesään asti jatkuvassa Echelon-tutkinnassa.
– Meillä ei valiokunnassa vallitse epäselvyyttä siitä, onko tällainen järjestelmä olemassa vai ei. Kysymys on vain siitä, miten järjestelmä tunnistetaan ja miten me siihen suhtaudumme.
Näin vastaa europarlamentaarikko Reino Paasilinna kysymykseen, onko Yhdysvaltain johtama maailmanlaajuinen elektronisen tiedustelun verkko Echelon olemassa.
Paasilinna kuuluu ainoana suomalaisjäsenenä europarlamentin alkusyksyllä asettamaan väliaikaiseen valiokuntaan, jonka on määrä selvittää, onko Echelon-järjestelmä olemassa, miten se toimii, mihin Yhdysvallat sitä liittolaisineen käyttää ja miten siltä voitaisiin suojautua.
Echelon-vakoilu tuli laajempaan julkisuuteen vuonna 1998. Siitä asti on arveltu, että Yhdysvallat sieppaa miljoonia elektronisia viestejä ja seuloo niistä etsimänsä ns. avainsanojen avulla.
Europarlamentin tähän astisen tutkinnan perusteella oletus näyttää olleen oikea, sanoo Paasilinna. Viestejä ei tarvitse haravoida pelkästään yhden sanan perusteella, vaan myös aihepiirin. On myös mahdollista seurata täsmällisesti tiettyjä kohteita.
Kaupallisesta vakoilusta näyttöjä
Yhdysvallat on kiistänyt käyttävänsä Echelonia taloudelliseen vakoiluun. Valiokunta ei vielä ole tehnyt omaa johtopäätöstään asiasta, mutta Reino Paasilinnalla ei ole epäilyksiä. Hänen mukaansa valiokunnalla on näyttöä siitä, että tiedustelutietoja on käytetty myös Euroopan sisällä.
Aiemmin on tiedetty, että amerikkalaisyritykset ovat saaneet tiedustelutietojen avulla lentokone- ja tutkajärjestelmätilauksia eurooppalaisten kilpailijoidensa nenän edestä Saudi-Arabiassa ja Etelä-Amerikassa.
Nyt Paasilinna kertoo, että Euroopassa rautatielaitteisiin liittyvässä kaupassa toinen yhtiö sai kilpailijansa viestintätiedot ja voitti sen avulla suuren tarjouskilpailun paremmalla tarjouksella.
Entinen CIA:n johtaja James Woolsey myönsi viime talvena, että Yhdysvaltain hallitus on auttanut tiedustelulla maansa yrityksiä suurissa kauppaneuvotteluissa. Kyse oli hänen mukaansa kuitenkin vain vastaiskusta sille, että eurooppalaisyritykset käyttävät lahjontaa kauppakilvassa.
Reino Paasilinna ei tähän selitykseen usko.
– Ei se mitenkään rajoitu näin kapealle alueelle.
Europarlamentin väliaikaisen valiokunnan on määrä saada työnsä valmiiksi kesään mennessä. Kiusalliseksi Echelon-tutkinnan tekee juuri se, että vakoilu tapahtuu osittain unionin sisältä käsin, koska Britannia on järjestelmässä mukana ja Echelon-verkon tärkein kuunteluasema sijaitsee Menwith Hillissä Britanniassa.
Yhdysvaltain ja Britannian lisäksi järjestelmässä ovat mukana Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.
NSA:lla avain tietojärjestelmiin
Eurooppalaisten ongelmana suhteessa Yhdysvaltoihin Reino Paasilinna pitää sitä, että amerikkalaisen tietotekniikan vientiversioiden salausjärjestelmiin on sisällytetty purkuavain USA:n Kansallisen turvallisuuden virastolle NSA:lle.
– Esimerkiksi 64-bittisen salausjärjestelmän avaaminen kestäisi NSA:lta ilman tätä kuukausia, mutta nyt se on sekuntien homma. Nyt salaustasoa on nostettu, mutta edelleen meidän ostamiimme ja jopa kotimikroissa oleviin tietojärjestelmiin näytetään liitetyn salausavain, hän väittää.
Paasilinnan mukaan ainakin tähän mennessä Echelon-tutkinnassa on tullut esiin riittävästi perusteita uskoa, että suurten tietotekniikkayritysten, kuten Microsoftin ja Lotuksen, ohjelmissa on NSA:n mentävä aukko.
Tämä ei olisi sinänsä mitään uutta siitä tavasta, millä USA valvoo etujaan eri puolilla maailmaa.
– Kirjoitin jo kirjassani Miellyttävää väkivaltaa siitä, miten amerikkalaisyritys toimitti Indonesialle satelliittijärjestelmän maan tuhansien saarien välisen kommunikaation hoitamiseen. Siihen sopimukseen kirjattiin, että Yhdysvallat voi katkaista tämän järjestelmän silloin, kun Yhdysvaltain sotilaallinen tai turvallisuustarve niin vaatii. Siis Yhdysvaltojen, ei Indonesian tarve.
Nykyisin uskotaan, että Yhdysvallat pystyy halvaannuttamaan Internetin, jos se katsoo turvallisuusetujensa niin vaativan.
Diplomaatitkaan eivät turvassa
Vakoilun tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että Yhdysvallat on mukana myös eurooppalaisissa salausohjelmistoja tuottavissa yrityksissä. KU:ssakin on kerrottu sveitsiläisen Crypto AG:n tarina. Yhtiö möi huippuluokan salausohjelmistoja ainakin 120 maahan ja niillä suojattiin vuosikymmeniä arkaluonteista diplomaattista ja sotilaallista viestintää.
Crypto AG värvättiin yhteistyöhön NSA:n kanssa ilmeisesti vuonna 1957 ns. ”Boris-projektissa.” Yhtiön salausohjelmiin rakennettiin avain NSA:lle. Yhdysvallat pystyi helposti avaamaan diplomaattien salatut viestit.
Moskovassa diplomaattina toiminutta Reino Paasilinnaa askarruttaa, käyttikö Suomenkin suurlähetystö tuolloin Crypto AG:n salausohjelmia.
– Ehkä Yhdysvallat suhtautui Suomeen niin luottavaisesti kylmän sodan aikana siksi, että he tiesivät, mitä Suomen viranomaiset ja diplomaatit kertoivat maailmalta. Tällöin he havaitsivat, ettei Suomi suinkaan ole Neuvostoliiton kanssa salaisessa liitossa, Paasilinna pohtii.
Nyt salausohjelmistomarkkinoille on tullut paljon uusia yrityksiä, joissa on amerikkalaisia osakkaita, konsultteja ja muita yhteistyökumppaneita.
– Tämä Sveitsin malli ei taida rajoittua pelkästään Sveitsiin, Paasilinna arvelee.
Tiedustelua valvottava
EU-valiokunta on kuullut asiantuntijoita siitä, miten sanomia siepataan ja tiedustelutoimintaa valvovien kansallisten parlamenttien valiokuntien edustajia. Jatkossa se kuulee vielä salaisten poliisien päälliköt ja salausfirmojen asiantuntijoita. Valiokuntaan on tulossa myös Yhdysvaltojen edustaja. Britannian parlamentti sen sijaan on kieltäytynyt ainakin toistaiseksi lähettämässä omaa edustajaansa.
– Tarkoitus on saada kesään mennessä yhteinen näkemys siitä, mitä tälle asialle pitäisi tehdä, Paasilinna kertoo.
Taloudellisen vakoilun nousun taustalla on kylmän sodan päättyminen, minkä takia tiedustelukapasiteetille piti löytää uusia käyttökohteita.
Tiedustelutoimintaa perustellaan myös terrorismin uhalla, mutta Paasilinnasta siitä on tullut käyttökelpoinen silta myös tavallisten ihmisten, kansalaisliikkeiden ja poliittisen toiminnan vakoiluun. Kaikissa maissa puolustellaan tiedustelun lisäämistä rikollisuuden, huumekaupan ja ihmissalakuljetuksen vuoksi.
– Mutta on tärkeää tehdä ero tämän rikollisten jahtaamisen ja poliittis-yhteiskunnallisen- ja ihmisoikeuksiin liittyvän kuuntelun ja seurannan välillä. Siksi on pakko korottaa demokraattisen valvonnan astetta, jotta tämä ero säilyy, hän painottaa.
Ei pelkästään satelliitteja
Lasketaan, että viestiliikennettä seurataan tiedustelumielessä yli sadalla satelliitilla. Satelliiteilla seurataan maan yläpuolella kulkevia viestejä.
Valiokunnalla alkaa Paasilinnan mukaan olla riittävästi näyttöä siitä, että maan päällä pystytään seuraamaan minkä tahansa kiinnostavan rakennuksen läheltä kaikki siinä tapahtuva viestintä. Mukaan luettuna tietokonemonitorilla oleva kuva. Tämä koskee esimerkiksi Nokian sisäistä viestintää.
– Kun taloustiedustelussa halutaan siepata jonkin yrityksen viestintä, niin se pystytään hoitamaan. Missä tahansa ja mihin yritykseen tahansa, Paasilinna sanoo.
Yritykset pyrkivät tietenkin suojautumaan, mutta näyttää siltä, että suojaukset ovat murrettavissa.
Paasilinna pitää Echelonia EU:n kannalta olennaisena turvallisuuskysymyksenä.
– Näin on, koska se liittyy meidän taloudellisiin intresseihimme. Ja koska EU:n ja Yhdysvaltain välillä on toistuvia kauppakiistoja, joita ratkaistaan erilaisissa oikeusasteissa.
Kauppasääntöjen vastaista toimintaa
Jos valiokunta tulee vakuuttuneeksi Echelon-järjestelmästä, niin Reino Paasilinna uskoo, että sen päätöslauselma tulee sisältämään arvion, jonka mukaan Yhdysvallat harjoittaa kauppasääntöjen vastaista valtion tuen antamista omille yrityksilleen, jotta ne pärjäisivät kilpailussa eurooppalaisia yrityksiä vastaan.
Jos tällainen päätöslauselma syntyy, europarlamentti vaatii komissiolta toimenpiteitä.
– Nyt puhutaan eurooppalaisesta kriisinhallinnasta. Tämä on mitä syvimmin eurooppalaisen kriisinhallinnan kysymys. Kysymys siitä, että Eurooppa pystyy puolustamaan oman taloudellisen toimintansa ja kansalaistensa yksityisyyttä. Nythän on varsinaisesti iso veli olemassa, ja sitä ei voi hyväksyä, koska sitä ei ole vastavuoroisesti niin, että me seuraisimme Yhdysvaltain kansalaisia. Tämä luo nyt kyllä kestämättömän jännitteen Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välille, korostaa Paasilinna.
Telekuuntelu helpottumassa
Tulevaisuudessa telekuuntelu tulee entistä helpommaksi. Europarlamentti hyväksyi lokakuussa paikallisverkon avaamisen kilpailulle.
– Se tarkoittaa, että talojakamoihin pääsevät asentamaan omia laitteitaan muutkin kuin Elisan ja Soneran miehet. Kaikki jotka haluavat tarjota palvelua Suomen alueella pääsevät keskuksiin ja talon kaappeihin saakka.
– Suomessa on nyt monta kymmentä ulkomaalaista teleyhtiötä ja monet niistä amerikkalaisia tai heidän rahoittamiaan. Jos arvellaan, että kyseessä on mielenkiintoisia taloja, niin laitteet voidaan nyt asentaa sinne ihan vapaasti. Että voidaan sanoa goobye sellaiselle puhelinsalaisuudelle, johon me olemme tottuneet, Reino Paasilinna hyvästelee.
Hyvästit yksityisyydelle
Hallitukset ja tiedustelupalvelut ovat tuskin kiinnostuneita tavallisen ihmisen puheluista ja sähköpostista, mutta Reino Paasilinna korostaa, että tavallisen ihmisen tulisi itse voida päättää, milloin hän avaa yksityisyytensä.
– Mahdollisuus ihmisen kokoaikaiseen seurantaan tarkoittaa sitä, että yksityisyys on pitkälti poistettu.
Hän sanoo, että tavallisesti yhteiskuntaa alkavat kehittää ihmiset, jotka ovat tyytymättömiä vallitseviin oloihin. Nyt voidaan keskittää seuranta kaikkiin niihin, jotka haluavat edistystä ja kehitystä, ja tästä on tullut teollista toimintaa.
– Voidaan sanoa, että me olemme nyt tietoyhteiskunnassa elävän kansalaisen perusoikeuksien syvimmässä kohdassa.
Yksi vastaus ongelmaan olisi Reino Paasilinnan mukaan se, että Euroopan unioniin saataisiin sellaiset salaustekniikat, jotka ovat riippumattomia Yhdysvaltain tuotantojärjestelmästä.
lehti 