Ensi vuoden alusta voimaan tulevan valtionosuusuudistuksen pitäisi muuttaa järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi. Uudistukseen ollaan jo alkuun tyytymättömiä, vaikka nykyjärjestelmä tiedetään epäreiluksi.
Kunnat saavat vastaisuudessa valtionosuuksia peruspalveluihinsa vain kahdeksan mittarin mukaan, nykyisen 48:n sijaan. Mittareiksi tulevat ikärakenne, sairastavuus, työttömyysaste, kaksikielisyys, vieraskielisyys, asukastiheys, saaristolaisuus ja koulutustausta.
Valtionosuuksia korottavat syrjäisyys, saamelaisten kotiseutulisä ja työpaikkaomavaraisuus.
Uuden jakomallin on määrä astua voimaan asteittain ensi vuoden alusta lukien. Esitys on lausuntokierroksella, ja laki pitäisi saada valmiiksi ennen eduskunnan kesälomia.
Valtionosuusjärjestelmän selvitysmies Arno Miettinen sanoo, että seuraava uudistus pitää käynnistää miltei saman tien, viimeistään eduskuntavaalien jälkeen.
Miettisen mukaan mittaristoa pitää tarkentaa, tietopohja päivittää säännöllisesti ja ylipäätään täytyy pitää huoli siitä, että kuntien valtionosuudet vastaavat muuttuvaa maailmaa. Esimerkiksi maahanmuuton menoeriä ei osattu arvioida lainkaan, kun nykyjärjestelmä luotiin.
Vanhuus ja terveys eri asia
Nykyisin valtionosuudet ovat sitä suurempia mitä iäkkäämpiä kuntalaiset ovat. Valtaosa valtionosuuksista jaetaan vanhusväestön perusteella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n selvityksen mukaan ikä ja terveys eivät kulje käsi kädessä, vaan vanhusikäluokat ovat aiempaa terveempiä. Vastaisuudessa sairastavuus merkitsee valtionosuuksissa ikää enemmän.
Uudessa järjestelmässä eri ikäluokkien menoja kunnille arvioidaan todellisten kustannusten mukaan. Hyötyjinä ovat kunnat, joissa on paljon kouluikäisiä.
Uudistuksen jälkeen järjestelmän pitäisi olla selkeämpi, mutta silti Vantaa ei yllä Turun valtionosuuksiin, vaikka ensimmäisessä on kouluikäisiä selvästi enemmän.
Miettinen huomauttaa, että uusikaan järjestelmä ei pysty ottamaan kaikkia tekijöitä huomioon tasavertaisesti. Siksi voittajien ja häviäjien nimeäminen etukäteen on hankalaa. Nykyjärjestelmässä se on arpapeliä.
– Nykyjärjestelmässä on ongelma. Kun yhtä laskuperustetta muutetaan, ei voida taata, että muutos vaikuttaa myönteisesti sinne, minne oli tarkoitus, Miettinen havainnollistaa.
Päällekkäisyydet pois
Valtionosuusuudistuksen ideana on purkaa päällekkäisyyksiä pois, ettei kunta saa rahaa samasta tekijästä montaa eri kautta.
Kuitenkaan syrjäisyyttä, harvaa asutusta ja saaristolaisuutta ei pystytty yhdistämään samaan mittariin.
– Tai laskennallisesti pystyttiin, mutta kukaan ei pystynyt ymmärtämään, millä perustein kunta olisi osuutta saanut, Miettinen täsmentää.
Koulutustaustan ottamista mukaan valtionosuusperusteeksi on arvosteltu. Miettinen perustelee, että tutkimusten mukaan vanhempien hyvä koulutustausta vähentää syrjäytymistä ja siten kunnan kuluja. Pulmana on, että laskukaavaan otetaan mukaan kaikki 30-54-vuotiaat tutkintoa vailla olevat, olipa heillä lapsia tai ei.
– Jos mittari osoittautuu virheelliseksi, se pitää uskaltaa korjata, Miettinen sanoo.
uutiskirje 
