Krimin niemimaa oli kansainvälisen huomion keskipisteenä myös 160 vuotta sitten, kun maaliskuun 28. päivänä 1854 Iso-Britannia, Ranska ja Turkki julistivat sodan Venäjälle.
Lennättimen ansiosta ensimmäiseksi mediasodaksi kutsuttu Krimin sota ulottui myös Suomen etelä- ja länsirannikolle. Elokuun alussa 1854 liittoutuneiden laivasto hyökkäsi Ahvenanmaalla Bomarsundin linnoitukseen räjäyttäen sen. Tapauksesta kerrotaan laulussa Oolannin sota.
Bomarsundin linnoituksen 2 000 sotilaasta 400 oli suomalaisia. Taistelujen jälkeen heidät vietiin lähes kahdeksi vuodeksi sotavankeuteen Englannin Lewesiin.
Vuonna 1850 ranskalaiset roomalaiskatoliset ja venäläis-ortodoksiset munkit aloittivat riidan Betlehemissä sijaitsevan Jeesuksen syntymäkirkon ja toisen kirkon hallinnasta Jerusalemissa. Venäjä vaati osmaneita hyväksymään Venäjän keisarin kaikkien Osmanien valtakunnassa asuvien kristittyjen suojelijaksi.
Puolustaakseen ortodokseja keisari Nikolai I ryhtyi painostamaan osmaneja. Ranskassa presidenttinä vallan kaapannut keisari Napoleon III tuki latinalaismunkkeja.
Britannia liittoutui Ranskan kanssa ehkäistäkseen Venäjän vaikutusvallan kasvua Mustallamerellä ja Välimerellä. Pitkän diplomaattisen nokittelun päätteeksi englantilais-ranskalaiset maajoukot saapuivat Balkanille maaliskuussa 1854. Syyskuussa liittolaisten joukot nousivat maihin Pohjois-Krimillä marssien kohti Sevastopolia. Almajoella venäläiset eivät saaneet pysäytettyä liittolaisarmeijoiden etenemistä ja vetäytyivät sisämaahan. Liittoarmeija piiritti linnoitetun Sevastopolin 20. syyskuuta 1854.
Englanti ja Ranska lähettivät Krimille maavoimia yhteensä 450 000 miestä, joista 25 600 kaatui taisteluissa ja 38 800 kuoli koleraan ja pakkasiin. Lehtien kertomukset ja kuvat sotilaiden kärsimyksistä järkyttivät rikkaan brittiläisen perheen tyttären Florence Nightingalen. Hän lähti järjestämään sotilaiden terveydenhoitoa Krimin sotatantereille.
Suomessa katsottiin Venäjän sotivan oikean asian puolesta toisin uskovia turkkilaisia vastaan. Suomalaisia ärsytti länsiliittoutuneiden yritys saada Ruotsi mukaan sotaretkelle, josta palkkioksi Ruotsille luvattiin Suomi. Ruotsi pysyi puolueettomana, vaikka sympatisoi liittoutuneita.
Englannin hallitus julisti, että Englannin satamissa olevat suomalaiset kauppalaivat saivat kuusi viikkoa aikaa lastin ottamiseen lähteäkseen kotimaahansa.
Englannin kaapattua suomalaisia kauppa-aluksia, Suomessa ryhdyttiin kokoamaan puolustusjoukkoja, joiden vahvuudeksi karttui 10 600 miestä.
Kesällä 1854 britit purjehtivat Pohjanlahdelle ja hävittivät Raahen ja Oulun satamat kärsien Kokkolassa takaiskun.
Viaporin linnan pommitus liittoutuneiden 72 laivasta alkoi 9. elokuuta 1855 kestäen kaksi vuorokautta. Helsinkiläiset seurasivat 20 000 tykinammuksella suoritettua pommitusta Ullanlinnan mäeltä.
Kaappausten ja länsirannikon hävitysten johdosta Suomen kauppalaivasto menetti yli 200 alusta.
Suomelle koitui sodasta noin viiden miljoonaan hopearuplan tappiot, eli kaksi kertaa Suomen valtion tuon ajan vuotuiset tulot.
Nikolai I kuoli 2. maaliskuuta 1855 ja hänen poikansa Aleksanteri II jatkoi toisenlaisella asenteella kuin isänsä. Krimin sota loppui virallisesti 30.3.1856 solmittuun Pariisin rauhaan. Ranska, Englanti ja Venäjä sopivat keskenään, ettei Ahvenanmaalle saanut rakentaa mitään linnoitus- tai muitakaan sotilaallisia laitteita.
uutiskirje 