Euroopan parlamentin maaliskuussa hyväksymä direktiivi nostaa jälleen keskusteluun ammattiliittojen vaatimuksen järjestöjen kanneoikeudesta. Direktiivi ei kuitenkaan ammattiliittoja sellaisenaan tyydytä, sillä se jää puolitiehen, sanoo SAK:n maahanmuuttoasioiden asiantuntija Eve Kyntäjä.
– Direktiivi ei tuo palkansaajajärjestöjen esittämiä parannuksia Suomen lainsäädäntöön.
Työtekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi edellyttää EU-jäsenmaita säätämään lain, joka oikeuttaa järjestöjä nostamaan kanteen tai hallinnollisen prosessin työntekijän puolesta.
Direktiivi edellyttää työntekijän lupaa ja aloitteellisuutta kanteen nostamisessa. Palkansaajajärjestöt haluavat järjestöille itsenäisen kanneoikeuden.
Kyntäjän mukaan ammattiliiton kanneoikeus olisi tärkeä erityisesti ulkomaisille ja lähetetyille työntekijöille, jotka ovat riippuvaisia työnantajista ja heidän hyvästä tahdostaan.
– He eivät välttämättä tiedä oikeuksiaan ja vieraassa maassa voi esiintyä myös pelkoja työnantajaa kohtaan.
Työntekijä ei joutuisi työnantajan silmätikuksi, jos ammattiliitto voisi itsenäisesti ottaa asian ajettavaksi työntekijän aktiivisuudesta riippumatta.
Kanneoikeus tarvittaisiin esimerkiksi ajamaan työntekijöiden asioita alipalkkaukseen, työsyrjintään ja työolosuhteisiin liittyvissä rikkomuksissa.
Palkansaajajärjestöjen mukaan esimerkiksi alipalkkaukseen tulisi voida puuttua myös taannehtivasti, työntekijän jo lähdettyä maasta.
uutiskirje 
