Jo 80-vuotispäivänsä juhlinut Pertti Hagman ja pian 47 vuotta täyttävä Ari Harlamow ovat kumpainenkin sadan vuoden ikään ehtineen Jyväskylän muurareiden osaston entisiä puheenjohtajia. Miesten ikäero näkyy myös siinä, miten he ovat aikoinaan ammattiin tulleet.
”Huomenna lähetään
rappaamaan”
Muurarisukuun syntyneen Hagmanin ei tarvinnut ammatinvalintaa miettiä. Kun isoisä, isä ja pari setääkin olivat muurareita, uranvalinta oli selvä.
Siinä on poika kengät, huomenna lähetään rappaamaan.
– Olin 15-vuotias kun isä tuli töistä neljän jälkeen ja pudotti keittiön lattialle USA:n armeijan ylijäämävarastosta ostetut käytetyt maihinnousukengät ja sanoi, että siinä on poika kengät, huomenna lähetään rappaamaan. Siitä ura alkoi.
Ensimmäinen työmaa oli Suomen Pankin talo Jyväskylän kirkkopuistoa vastapäätä. Poikanen otettiin isän, setä-Matin ja entisen punakaartilaisen Niilo Syrjän työporukkaan. Huippuammattilaiseksi Hagman kehittyi isänsä ja muiden vanhempien ammattimiesten opissa ilman koulunkäyntejä.
Hagmanin mukaan monen muunkin ikätoverin työura urkeni niin, että isä otti oman tai naapurinpojan työmaalle mukaan oppimaan ammattia.
Pitkä tie
ammattilaiseksi
Samaista Suomen Pankin taloa saneerannut Harlamow aloitti muuraushommat yli kolme vuosikymmentä myöhemmin. Hän tuli alalle toisella tavalla, ammattikoulun kautta.
– Silloin 80-luvulla oli ammattikoulussa kaksivuotinen linja pelkästään muurareille. Se oli täyspainoista muurarintyöhön suuntautunutta koulutusta verrattuna nykyiseen. Nyt kolme vuotta opetellaan koko rakentamisen kulttuuri ja rakentaminen montusta vesikattoon.
Muurarin ammattiin opiskelu on Harlamowin mukaan tehty nuorille melkein mahdottomaksi.
– Ensin kolme vuotta ammattikoulussa rakennusalan perustutkintoa, sitten pari vuotta töissä ja sen jälkeen aikuisoppilaitokseen 18 kuukauden ajaksi tekemään muurarin perustutkintoa. Senkään jälkeen ei vielä oikein ammattimieheksi noteerata. Lääkäriksikin lukee nopeammin.
Työ käynyt
yksitoikkoisemmaksi
Eri aikakausien ammattimiehet ovat yhtä mieltä siitä, että muuraustyö on muuttunut yksitoikkoisemmaksi ja yksinäisemmäksi.
– Kun tehtiin Kaipolan paperitehtaan ykkösvaihetta, meitä oli siellä 33 muuraria. Olihan siellä muurattavaakin, noin kolme miljoona tiiltä, Hagman muistelee.
Harlamowin mukaan nykyään vedetään isojakin työmaita kahden muurarin voimin, kun työtä on siirtynyt työmailta elementtitehtaisiin.
– Kaikki tulee mahdollisimman valmiita työmaalle. Rungot on kaikki betonista, vain verhoilut ehkä tehdään tiilestä.
Lama ajoi
”ämpäriyrittäjiksi”
Muuraustyön väheneminen näkyy myös ammattiosaston jäsenmäärässä, joka on pudonnut yli 200:sta melkein puoleen. Laman myötä alalle tuli ”ämpäriyrittäjiä” ja esimerkiksi pientalojen muuraustyöt ovat nykyään lähes kokonaan ennakkoveromiesten hommia.
Muurareidenkin kannalta hyvänä uudistuksena Harlamow pitää veronumeroiden määräämistä pakollisiksi.
– Rakennuspuolelta tulee huomattavasti lisää verotulojakin valtiolle kun ulkomaalaisten työntekijöiden on pakko rekisteröityä.
Satavuotista toimintaansa juhliva Jyväskylän Muurarit (osasto 626) oli pitkään Hagman-vetoinen osasto.
– Osaston jäsenenä on ollut yhteensä yhdeksän Hagmania. Isä, kaksi setääni ja minä toimimme yhteensä varmaan viitisenkymmentä vuotta puheenjohtajana. Olen vähän ylpeekin siitä.
Pertti Hagmanin jälkeen vetovastuun ottanut Harlamow vastaa nyt osaston taloudesta. Nykyinen puheenjohtaja on Olavi Kovanen.
lehti 