Pulitzer-palkittu amerikkalaistoimittaja Chris Hedges julkaisi viime viikolla TruthDig.com -nettisivustolla mielenkiintoisen artikkelin Israelista oman ”tuhoisan prosessinsa” panttivankina.
Hedges vertaa palestiinalaisten kohtelua prosessiin, jonka päätepisteenä oli holokausti. Hän siteeraa maailman ehkä arvostetuimman holokaustitutkijan Raul Hilbergin (1926–2007) Euroopan juutalaisten joukkotuhosta kertovaa kirjaa: ”Tuhoisa prosessi oli kehitys, joka alkoi varovaisesti ja päättyi ilman mitään pidäkkeitä”. Prosessi alkoi oikeuksien rajoittamisesta ja johti joukkomurhaan.
Hedgesin mukaan palestiinalaisiin kohdistuu vastaava ”tuhoisa prosessi”. Heiltä on asteittain viety kansalaisoikeudet, heiltä on ryöstetty omaisuus mukaan luettuna suuri osa maasta ja usein asunnot, heidän liikkumiselleen on asetettu yhä suurempia rajoituksia, heidän kaupankäyntinsä ja liiketoimensa on estetty, he ovat jatkuvasti köyhtyneet ja lopulta heidät on suljettu muurien ja turva-aitojen taakse Gazaan ja Länsirannalle.
Palestiinalaiset elävät kuin natsien ghettoihin sulkemat juutalaiset Itä-Euroopassa.
Hedges siteeraa edelleen Hilbergia, jonka mukaan juutalaisten joukkotuhosta ei ollut etukäteen tarkkoja piirustuksia: ”Yksikään byrokraatti ei olisi vuonna 1933 voinut ennustaa, mihin toimiin ryhdytään vuonna 1938, eikä vuonna 1938 voinut ennustaa, minkä muodon teot saavat vuonna 1942. Tuhoisa prosessi eteni askel askeleelta, ja virkamies saattoi harvoin nähdä enempää kuin yhden askeleen eteenpäin.”
Kuin juutalaiset ghetoissa
Hedgesin mukaan palestiinalaisia ei koskaan tulla kuljettamaan tuhoamisleireille, mutta yhä useampia kuolee ilmahyökkäyksissä, salamurhissa ja muussa väkivallassa. Israelissa kasvavat vaatimukset ”siirtää” palestiinalaiset, toisin sanoen karkottaa heidät miehitetyiltä alueilta naapurimaihin.
Gazan palestiinalaiset elävät nyt Hedgesin mukaan samanlaisissa oloissa kuin natsien ghettoihin sulkemat juutalaiset Itä-Euroopassa.
Palestiinalaiset eivät voi lähteä Gazasta tai tulla sinne. Heillä on krooninen pula kunnon ravinnosta; yli puolet palestiinalaislapsista kärsii WHO:n mukaan anemiasta. Heiltä puuttuu usein puhdas vesi. Heidät on tungettu epäterveellisiin hökkeleihin. Heille ei ole tarjolla perusterveydenhoitoa.
Palestiinalaiset ovat valtiottomia eikä heillä ole passeja. Työttömyys on valtavaa. Päivittäin miehittäjät epäinhimillistävät palestiinalaiset rasistisilla häväistyspuheilla ja kutsuvat heitä rikollisiksi, terroristeiksi ja juutalaisten verivihollisiksi.
Epäinhimillistäminen
Hedges lainaa Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua, joka äskettäin sanoi palestiinalaisista: ”Syvä ja leveä moraalinen kuilu erottaa meidät vihollisistamme. He pyhittävät kuoleman, kun me pyhitämme elämän. He pyhittävät julmuuden, kun me pyhitämme myötätuntoisuuden”.
Juutalainen kotimme -puolueen kansanedustaja Ayelet Shaked kehui äskettäin siirtokuntaliikkeen johtajan Uri Elitzurin 12 vuoden takaista kirjoitusta, jossa Elitzur julistaa kaikki palestiinalaiset vihollistaistelijoiksi. Heihin kuuluvat Elitzurin mukaan myös marttyyrien äidit, joiden olisi myös kuoltava. On lisäksi ”hävitettävä heidän kotinsa, joissa he ovat kasvattaneet käärmeitä”.
Hedges toteaa, että hallitsevat eliitit käyttävät käsityksiä jonkun ihmisrodun tai -luokan saastaisuudesta oikeuttaakseen näiden ihmisten eristämisen. Mutta eristäminen on vasta ensimmäinen askel, koska ”saastaisuutta ei voi koskaan parantaa”.
Hedges kirjoittaa: ”Netanjahun kaltaiset rasistiset johtajat lietsovat vihaa toisia kohtaan luodakseen pysyvää epävakautta. Korruptoitunut valtaeliitti käyttää tätä epävakautta hyväkseen pyrkiessään samalla tuhoamaan demokraattisen kansalaisyhteiskunnan kaikilta kansalaisilta.”
Uskonnollinen nationalismi
Hedges muistuttaa, miten tunnettu israelilainen oppinut Yeshayahu Leibowitz (1903–1994) pelkäsi oikeistolaisten, uskonnollisten juutalaisnationalistien nousua: ”Uskonnollinen nationalismi on uskonnolle samaa kuin kansallissosialismi oli sosialismille”.
Leibowitz varoitti, että looginen seuraus palestiinalaisalueiden miehityksestä on se, että ”Israelin hallitsijat pystyttävät keskitysleirejä”, eikä Israel silloin enää ole ”säilyttämisen arvoinen”.
Hedges siteeraa Leibowitzia: ”Arabeista tulee työläisiä ja juutalaisista johtajia, tarkastajia, hallintomiehiä ja poliiseja – erityisesti salaisia poliiseja. Valtiosta, joka hallitsee 1,5–2 miljoonaa vihamielistä muukalaista, kehittyy väistämättä salaisen poliisin valtio, kaikkine tästä koulutukselle, sananvapaudelle ja demokraattisille instituutioille koituvine seurauksineen. Kaikkia siirtomaahallintoja turmelevat ominaispiirteet vallitsevat myös Israelissa. Hallinto tukahduttaa arabien kapinaa toisella kädellä ja värvää arabiquislingeja toisella. On myös hyvä syy pelätä, että Israelin puolustusvoimat (IDF), joka tähän saakka on ollut kansan armeija, tulee tämän seurauksena muuttumaan miehitysarmeijaksi, rappeutumaan, ja sen komentajat, joista tulee sotilaskuvernöörejä, muistuttavat kollegoitaan muissa maissa.”
Ajatuksia herättävän artikkelin kirjoittanut Chris Hedges (s. 1956) on toiminut muun muassa The New York Timesin ulkomaankirjeenvaihtajana 1990–2005.
uutiskirje 
