Kun läheinen loittonee luotasi

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

– Elämä potkaisi kovalla kengällä, sanoo Nurmeksen Porokylässä asuva Veikko Huotarinen.

Seitsemän vuotta sitten Veikon vaimolla Anjalla todettiin edennyt Alzheimerin tauti.

Vaikka viitteitä – jotka näin jälkeenpäin on helppo tunnistaa – oli ollut jo pidemmän aikaa, todellisuuden ymmärtäminen ja myöntäminen otti aikaa. Vaimon käyttäytyminen muuttui vähitellen kuin salaa. Noin viisi vuotta sitten, kun pelko- ja harhatiloja alkoi olla usein, Veikko joutui myöntämään, että hän on nyt vaimonsa kokoaikainen omaishoitaja.

Aina valmiina

Omaishoitaja on kuin partiolainen, aina valmis. Öisin on valvottava toisella silmällä, ettei vaimo mene ulos asioilleen. Kerran Lapin matkalla molemmat silmät nukahtivat ja kun Veikko heräsi, ovi oli pakkasyöhön auki ja häntä palelsi peiton alla sängyssä.

Veikko Huotarinen on hyvällä tavalla suorapuheinen mies, kertoo kipeistäkin asioista oikeilla nimillä. Hän jopa myöntää omia heikkouksiaan, kun ei aluksi osannut toimia oikein. Sairaan kanssa eläessä asiat saavat joskus erikoisia piirteitä.

Kun hän on vaimonsa kanssa kotona, hän saa kuulla kiukuttelua siitä, miksi taas on niin kova hinku lähteä kotiin. Jos he joskus ovat poissa kotoa, vaimo voi valittaa, miksi he eivät koskaan matkusta.

Veikko veistelee satiirisesti, ettei hänen tarvitse koskaan pakata, sillä vaimo pakkaa lähes päivittäin ja hän saa laittaa tavaroita takaisin paikoilleen. Joskus kotona kaikki paperit ovat hujan hajan, kun vaimo on etsinyt menneisyyttään. Muistilapussa lukee suurella ”Älä koske sähkölaitteisiin”; silti neljä vedenkeitintä on jo sulanut kuumalla liedellä.

Byrokratian pyörityksessä

Omaishoidon arvostaminen, korvausten niukkuus sekä byrokratia saavat Veikko Huotarisen vienankarjalaisen temperamentin kuohahtamaan. Veikon kokemusten mukaan mitään ei tarjota, kaikki byrokratian kuviot on pantava alulle itse. Tosin tilanne vaihtelee eri kunnissa.

– Vaikka vaimoni ensimmäisen muistitestin tulos oli heikko, kukaan ei vuoteen ottanut minuun yhteyttä. Kun sitten soitin, asiat alkoivat edetä verkalleen.

– Omaishoitajan saamat korvaukset ovat pieniä työn määrään nähden. Olisikin puhuttava omaishoitajan päivä – tai vuorokausipalkasta, mikä on vain sirunen siitä, mitä potilaan hoitaminen laitoksessa maksaisi.

Nyt Veikko lyö pöytää ”semmoiset rätingit” että uskottava on. Omaishoitajat ja läheiset -liiton laskelmien mukaan laitoshoito maksaa 70 000 euroa ja palveluin tuettu omaishoito 13 000 euroa vuodessa. Näin laskien jokainen omaishoitaja siis tuottaa valtiolle vähintään 57 000 euroa vuodessa.

– Mikä tässä maksaa ja mättää, kun asioita ei osata suhteuttaa eikä kaikkea hyötyä tarvitsisi repiä omaishoitajan selkänahasta, Veikko sivaltaa.

Veikko Huotarisen laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 17. lokakuuta . Lue se näköislehdestä.