”Oi, se oli niin suloista toivon ja odotuksen aikaa, me soittelimme jatsia Josafatin kallioilla ja unelmoimme.”
Näin muisteli edesmennyt Elannon leipätehtaan pakkaaja Airi Vahtila sodan päättymisen jälkeisiä nuoruusvuosiaan Helsingissä. Jatkosodan päätyminen ja välirauha muuttivat Suomea aivan ratkaisevalla tavalla muutenkin kuin että siirryttiin sodasta rauhan aikaan.
Vuoden 1918 tapahtumien ja välirauhan väliset 36 vuotta olivat olleet vaikeita aikoja aivan tavallisille ihmisille, kuten omallekin perheelleni. Isäni serkkupoikia oli ammuttu vuonna 1918, mummoni vaihtoi setäni voihin ja sai hänet ulos vankileiriltä. Perheen vanhemmilta meni talo 1930-luvun pula-aikana, kun maan oikeistolainen johto maksatti silloinkin laman seuraukset kansalla, ja isäni joutui lopettamaan opiskelun, kun pankki eväsi lainan.
Vasemmistolaisena sosialidemokraattina hän ei saanut virkoja, koska ei suostunut liittymään suojeluskuntaan, kunnes vasemmistoenemmistöisessä Järvenpäässä ei tällaista ehtoa työpaikan saantiin edellytetty.
Vanhemmilleni jäi niin syvät traumat sota-ajasta, etten koulussa saanut lukea saksaa. Äitini oli työskennellyt muotiliikkeessä, jonka johtajat hänen sanojensa mukaan iljettävällä tavalla hyysäsivät saksalaisia upseereita, joita koko Järvenpää pelkäsi tai inhosi. Eräs sukulaisemme yritti kuvata tapahtunutta valtavaa muutosta omassa elämässään Porvoon naisopistossa piikana. Ennen sotaa palvelusväen piti tyhjentää herrasväen potat aamulla, sodan jälkeen he alkoivat tyhjentää itse.
Kauhistuttava valkoinen valta
Sotien välinen valkoinen valta oli ollut kauhistavaa aikaa ja sotavuodet painajaismaisia tavallisille suomalaisille, kun IKL ja Lapuan liike määräsivät tahdin. Brechtin sanoin Suomi vaikeni kahdella kielellä. Ensin luulin hänen lähinnä tarkoittaneen vaiteliasta kansanluonnettamme, mutta kymmenien haastattelujen jälkeen ymmärsin vaikenemisen johtuneen sensuurista ja poliittisesta mielivallasta.
Mielettömät punaisiin kohdistuneet surmatyöt ja vankileirit saivat jatkoa 1920- ja 1930-luvuilla, kun valkoinen valta jatkoi radikalismin vainoamista. Vuosina 1923–1934 lakkautettiin vasemmistolaisia järjestöjä yhteensä 3 129, joista ammattiosastoja oli 1 292. Valtiorikoksista vuosina 1920–1930 tuomittiin yhteensä 1 615 kansalaista, joista 336 vuonna 1930.
Lapuan liikkeen kyyditykset sekä pyrkimykset viedä äänioikeus yli 600 000 suomalaiselta, sekä tuhansien kunnanvaltuutettujen ulosajot valtuustoista jättivät ihmiset kauhun valtaan. Vielä 1960-luvulla äitini pelkäsi kuollakseen aina kun osallistuin mielenosoitukseen.
Sota-ajan tapahtumat ovat edelleen framilla iltalehdissä ja nyt suunnitellaan jopa koululaisille talvisotahiihtoa. Vähemmälle on jäänyt suomalaisten ja saksalaisten yhteistyö jo ennen jatkosodan alkua. Sopimukset saksalaisten mittavista asetoimituksista Suomeen ja saksalaisten joukkojen siirtämisestä Suomen kautta Pohjois-Norjaan allekirjoitettiin jo rauhan aikana.
Kuutoset vastusti sotapolitiikkaa
Vaikka Väinö Tanner oli sotapolitiikan kannalla ja johtamassa sitä, myös sosialidemokraattien sodanvastainen liike heräsi sotien aikana. Sotapolitiikan vastustamisen kärjeksi nousi kuuden sosialidemokraattisen kansanedustajan muodostama ryhmä Kuutoset jo talvisodan aikana.
Jatkosodan aikana myös nämä kuusi kansanedustajaa pidätettiin epäiltynä maanpetoksellisesta toiminnasta. Marraskuussa 1941 eduskunnan puhemies totesi, etteivät he ole enää kansanedustajia, ja että heidän tilalleen eduskuntaan oli kutsuttu varamiehet. Keskustelu Kuutosista kiellettiin lehdistössä 28. helmikuuta 1942 sisäasiainministeriön aloitteesta.
Rauhanoppositio nousee
Uusi huomattava rauhanoppositio nousi Suomessa saksalaisten kärsittyä Stalingradin-tappion. Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli 33:n niin sanottuun rauhanoppositioon kuuluneen, pääasiassa ruotsinkielisen tai SDP:n vasemmistosiipeen kuuluneen poliitikon allekirjoittama kirjelmä, joka luovutettiin jatkosodan aikana 20. elokuuta 1943 presidentti Risto Rytille.
Kirjelmässä esitettiin, että hallitus ryhtyisi mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin rauhan saavuttamiseksi ja Suomen irrottamiseksi sodasta. Rauhanoppositio laajeni pian muihinkin poliittisiin ryhmiin ja sen keskeiset voimat sitten johdattivat Suomen rauhantekoon.
Sotavuosilta kokonaistappioiksi kirjattiin noin 95 000 kansalaista, joista noin 85 000 kaatuneina, noin seitsemän prosenttia työkykyisestä väestöstä.
Toverit palaavat vankiloista
Radikaalin vasemmiston aktiiveille kuluneet 36 vuotta olivat olleet erityisen painajaismaisia. Lähes 25 vankilavuoden jälkeen Elintarviketyöläisten liittoon ja leipurien ammattiosastoon palasivat monet aktiivit, jotka olivat istuneet Tammisaaressa moneen otteeseen, samoin olleet sota-ajan turvasäilöissä. Kalle ”Kypsä” Lindholm oli seurannut maailman menoa kaltereiden takaa lähes 25-vuotta vuonna 1929 tapahtuneesta pidättämisestään lähtien. Kypsä oli toiminut 1930 lakkautetun vanhan Leipomo-osaston ja koko liitonkin (SRNL) puheenjohtajana.
Hertta Kuusinen muisteli tunnelmiaan, kun hän vankilasta vapautumisensa jälkeen saapui Helsinkiin. Kaikilla junilla, joilla tiedettiin poliittisessa vankeudessa olleiden saapuvan, oli vastaanottajia Helsingin asemalla.
”Muistan ikäni tuon tihkusateisen iltapäivän, jona vuosien jälkeen astuin jälleen tovereineni Helsingin asemasillalle. Asemasilta oli mustanaan työläisiä. Silmäni sumenivat muustakin kuin sateesta. Seuraavana päivänä palasi Karvian keskitysleiriltä suuri ryhmä poliittisessa vankeudessa olleita kommunisteja. Asemalla vastaanottajien joukossa ollut Aili Mäkinen sai surunviestin, hänen elämänkumppaninsa Aatto Sallinen oli teloitettu sodanvastaisesta toiminnasta 15.9. kolme päivää ennen rauhansopimuksen solmimista.
SDP:stä lähti sata yhdistystä
Lokakuun lopussa 1944 perustettiin sitten Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL. SKP:n ohella siihen liittyivät SDP:stä erotetut Kuutoset, ASS ja muuta rauhanoppositiota sekä huomattava joukko sosdem-järjestöjä.
Liittoa valmisteleva alustava neuvottelu pidettiin Helsingin työväentalolla 5. lokakuuta 1944. Projektia valittiin johtamaan K.H. Wiik, joka myös laati järjestölle ohjelmaluonnoksen.
Suuri joukko Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) perusjärjestöjä siirtyi sotien jälkeisinä vuosina SKDL:n alaisuuteen. SDP:n tekemän selvityksen mukaan puolueesta oli lähtenyt yhteensä 100 yhdistystä. Tunnetuimpia puolueen vaihtajia olivat SDP:stä 1940 erotetut Kuutoset ja J.W. Kedon johtama rauhanoppositio.
Demokratia, vapaus, rauha
Nopeasti valmistuneissa säännöissä SKDL:n tarkoitukseksi määriteltiin kansanvaltaisuuden, demokratian, vapauden ja rauhan turvaaminen.
Maaliskuussa 1945 ennätysvilkkaissa vaaleissa vasta vajaat puoli vuotta toiminut SKDL sai lähes neljänneksen (23,5 %) äänistä ja kansanedustanpaikoista (49), suunnilleen yhtä paljon saivat maalaisliitto ja SDP:kin. SKDL:stä tuli suurin eduskuntaryhmä 51 edustajalla, kun kaksi SDP:n edustajaa siirtyi SKDL:n ryhmään.
Urho Kekkonen hahmotteli ”elämänhaluisen Suomen tulevaisuutta Neuvostoliiton hyvänä naapurina” ja hänen kumppaneinaan uutta yhteiskuntaa rakensivat sekä kommunistit, Kuutoset että rauhanopposition näkyvimmät voimat kuten SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori, K. A. Fagerholm ja Sakari Tuomioja kokoomuslaisen presidentti Paasikiven johdolla.
Nyt tiedämme, etteivät monet sen aikaiset utopiat toteutuneet, eivätkä kuluneet 70 vuotta ole olleet vain sopuisan etenemisen ja yhteistyön aikaa. Uskoisin silti, ettei kukaan silloisista suomalaisen yhteiskunnan rakentajista kyennyt edes kuvittelemaan, miten rauhan ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakennustyöllä eräästä Euroopan pohjoisesta ja köyhästä maasta tulisi nousemaan yhteiskunnallisen tasa-arvon ja vaurauden esikuva valtaosalle maailman kansoja.
Sen rakennustyön aloittivat yhdessä ne voimat, joita sotainen oikeistovalta oli terrorisoinut, ja jotka olivat vainoista huolimatta valinneet toiminnan rauhan puolesta. Meidän kansallinen hyvinvointimme ei noussut sotaisesta oikeistolaisesta valkoisen vallan hengestä, vaan sen hylkäämisestä.
Kirjoittaja on työväenliikkeen historioitsija. Artikkeli perustuu hänen esitelmäänsä vasemmistoliiton Uudenmaan maakuntajuhlassa 10.10.
Kansan Uutisten verkkolehdessä julkaistaan lisää SKDL-aiheisia juttuja lauantaina ja sunnuntaina. Jutut ovat lyhennelmiä. Kokonaiset voi lukea ostamalla 2,50 euroa maksavan näköislehden.
Muista myös SKDL-historiaseminaari lauantaina 8.11.2014 kello 12–16 Helsingissä Vartiokylän työväentalossa, Rusthollarinkuja 3.
lehti 