Lentoyhteyksien katkaiseminen ebolaepidemian kanssa kamppailevaan Liberiaan ja sen naapurimaihin – ja keskustelu siitä – sai syksyn aikana ikäviä sävyjä, arvioi kehitysyhteistyön konkari Markku Vesikko.
Alueen maat joutuivat syksyllä lähes kaaokseen. Liberian hallitus sulki koulut. Suurin osa siviilivirkamiehistä lomautettiin epämääräiseksi ajaksi. Maahan julistettiin hätätilan aikainen iltainen ja öinen ulkonaliikkumiskielto. Myös julkisten kokousten ja tapaamisten järjestämistä rajoitettiin.
– Samanaikaisesti lähes kaikki ulkomaiset sijoitushankkeet vetivät ulkomaiset työntekijänsä maasta. Ne keskeyttivät toimintansa tai rajoittivat sen mahdollisimman vähäiseksi.
Pelko kasvoi, kun YK julisti ebolan maailmanlaajuiseksi uhaksi.
Vesikko tekee töitä Suomen Pakolaisavussa Liberian maajohtajana. Ebolaepidemia on juoksuttanut ja lennättänyt häntä viimeisen vuoden aikana aika tavalla. Eikä ainoastaan häntä vaan myös hänen liberialaista perhettään.
Vesikko on ollut erilaisissa kansainvälisissä avustustehtävissä Afrikassa yhtäjaksoisesti 1980-luvulta asti. Hän on kokenut vuosikymmenten saatossa kovia. Siksi hän ei oikeastaan enää pelkää mitään. Ebolakin on vain yksi vastus, joka on voitettava.
Itse hän virnistää epäilyksille, että hänen säilymisensä ylipäätänsä hengissä pitkien Afrikka-vuosiensa jälkeen on ihme. Liioitteluna hän väitettä pitää.
Oikea tieto ebolasta tärkeää
Vesikko kävi viimeksi Suomessa loppukesästä. Hän puhui televisiossa muutaman kerran ebolaepidemiasta. Hän kertoi ebolan vaaroista ja niihin liittyvistä paikkansa pitämättömistä ennakkoluuloista, muun muassa tartuntaan liittyvistä kauhujutuista.
– Hauska tappaa vanha tuttu, Vesikko viljeli mustaa kaverihuumoria kätellessämme, kun tapasimme elokuussa. Heitto oli kuitenkin vakava – ja iski juuri siihen ennakkoluuloisuuteen, joka ebolan leviämiseen niin sanotussa sivistyneessä lännessä liittyy.
Vesikko vakuutti silloin ja vakuuttaa vieläkin – kun olemme nettitekniikan avulla uudelleen yhteydessä – että ebola tarttuu vain akuutissa tautivaiheessa ihmiseritteiden välittömässä vuorovaikutuskosketuksessa.
Silti Pakolaisapu toimii järkevän varovaisesti henkilökuntansa kanssa. Alkusyksystä uudelleen laajentuneen ebolaepidemian vuoksi se on siirtänyt maajohtaja Vesikon Namibiaan, kun hänen läsnäolonsa koko ajan Liberiassa ei ollut kenttätyöntekijöiden tapaan välttämätöntä.
– Poistuin Monroviasta, koska Pakolaisapu ei halunnut ottaa riskiä kaupungissa heikenneen yleisen terveydenhuoltotilanteen ja mahdollisten turvallisuusongelmien vuoksi. Olen nyt johtanut Liberiassa tehtävää työtä Namibiasta käsin internetin, puhelimen ja kuriiripostin avulla.
Vesikko suunnittelee palaavansa Liberiaan tammikuussa, kun hänen työnantajansa on arvioinut omat turvallisuusvastuunsa ja hänen omat perheestä huolehtimiseen liittyvät asiat ovat järjestyksessä.
Paikallisia asukkaita koulutetaan
Tiedotus- ja valistustyö on ollut koko ebolaepidemian ajan Pakolaisavun tärkein tehtävä. Se on pikakouluttanut syksystä lähtien jo sadoittain paikallisia ihmisiä ja lähettänyt heitä levittämään oikeaa tietoa ebolasta.
Virus ei ole hallitsematon voima, joka tappaa lääkäritkin, on Pakolaisavun sanoma. Sairaudesta voi siis selvitä ja yhteisöt voivat toimia niin, ettei se enää leviä.
Järjestön yhteisötiedotus- ja koulutusohjelman puitteissa satoihin kyliin on koulutettu ebola-tukihenkilöitä ja jaettu tiedotusmateriaalia. Nykytekniikka on käytössä.
– Hankkeen toimintaa ja yhteisöjen tilannetta olemme seuranneet muun muassa soveltamalla matkapuhelinten ominaisuuksia välitettyjen kymmenien tuhansien kuvien ja satojen päiväraporttien avulla.
Pakolaisapu jatkaa ebolatiedotus- ja koulutustoimintaa laajoilla maaseutualueilla kunnes maan hallitus ja kansainväliset järjestöt arvioivat epidemian laantuneen tai olevan siten hallussa, että yhteisöt voivat jatkaa elämäänsä kuten aikaisemminkin.
– Kehitämme toimintoja tarpeen mukaisesti ja sitoutamme yhteisöt niiden toteuttamiseen osallistavien kehitysmenetelmien ja aikaisemmalla toiminnalla kasvattamamme luottamuksen avulla.
Ebola-pelot ymmärrettäviä
Virheellisiin tietoihin perustuvista ebolaa koskevista ennakkoluuloista huolimatta Vesikko ei puhu pimeästä Afrikasta. Samalla tavalla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, esimerkiksi, on levitetty hysteeristä pelkoa ebolaa kohtaan.
Vesikko sanoo ymmärtävänsä ebolapelkoja.
– Mielestäni on ollut luonnollista, että monissa maissa on suhtauduttu ebolan aiheuttamaan terveysvaaraan usein jopa ylilyönnein. Taudin nopea leviäminen Länsi-Afrikan alueella on uutisoitu erittäin näkyvästi. Sen maailmanlaajuiseksi uhaksi julistaminen YK:n taholta on varmasti kasvattanut ihmisten pelkoa ja johtanut hallitusten erilaisiin reaktioihin.
– Viimeksi YK:n ebolaoperaation johtaja luonnehti epidemiaa edelleen erittäin vaikeaksi ja sen leviämisen olevan mahdollista muun muassa lentojen avulla maailman kaikkiin kolkkiin. Samaan aikaan kuitenkin suuri osa kansainväliseen torjuntaohjelmaan luvatuista varoista on säilynyt edelleen vain lupauksina, joista hän nyt saattaa muistuttaa varoituksillaan.
Liberiassa epidemia oli pahimmillaan heinä-lokakuussa, erityisesti Vesikon kotikaupungissa Monroviassa.
– Silloin ei riittänyt hoitotiloja sairastuneille eikä sairastuneiden kanssa kontaktissa olleita ehditty eristää tai heidän eristystään seurata, jolloin tauti levisi ihmisten yrittäessä hoitaa omaisiaan. Kontaktissa olleet sairastuivat ja jäivät ilman hoitoa.
– Kotiin kuolleiden hautausta ei pystytty järjestämään monellekaan ja usein hautauspalveluiden kieltäydyttyä hautaamasta ”tarkistamattomia tapauksia”, ihmiset saivat tartuntoja haudatessaan itse virukseen menehtyneitä omaisiaan.
– Maaseudulla tiedonpuute edisti taudin leviämistä ja esimerkiksi hautajaisten kautta tauti levisi kylien välillä ainakin niillä läntisillä alueilla, joista saimme tietoa.
Vesikko sanoo, että ajoittain paikallisen lääkintähenkilökunnan sairastumistapaukset johtivat muun henkilökunnan lakkoiluun.
– Monen tavallisen sairaalan ja klinikan henkilökunta kieltäytyi vastaanottamasta ebolaan sairastuneeksi epäiltyjä tapauksia tai yksinkertaisesti jätti palaamasta työpaikalleen kokonaan. Ebolapotilaiden vuoksi monet sairaalat joutuivat lopettamaan palvelunsa kuukausiksi ja Liberian terveydenhuolto lamaantui.
Vaivaa suurta osaa Länsi-Afrikasta
Ebola ei ole pelkästään neljän miljoonan asukkaan Liberian ongelma. Laajasti koko Länsi-Afrikassa taistellaan ebolaa vastaan. Samaan aikaan kun ebola lamaannutti Liberian, taudin leviämistä ei pystytty enää kontrolloimaan 12 miljoonan asukkaan Guineassa eikä ennen kaikkea Sierra Leonessa, jossa asukkaita on kuusi miljoonaa. Epidemia laajeni sielläkin suurimpiin asutuskeskuksiin ja laajoille alueille maaseudulla.
Marraskuun aikana Liberiassa ja Guineassa YK:n ja Yhdysvaltain yhteistyöllä ja avustuksella sekä tuhansien kotimaisten ja ulkomaisten sairaanhoitohenkilöiden avulla hoitotilanne parani ratkaisevasti eikä uusien tapausten määrä enää kasvanut kuten aikaisemmin. Guineassa ja Liberiassa osissa maaseutualueita taudin leviäminen on nyt saatu lähes taltutetuksi.
Vesikko kertoo, että viimeisimmän tiedon mukaan YK:n operaation välitavoite, tartunnan saaneiden hoitoon saaminen ja turvalliset hautajaiset, on monilla alueilla tavoitettu.
– Sierra Leonessa tilanne on jatkunut vaikeana eikä ebolan leviämistä siellä ole vielä toistaiseksi suurimmalla osalla alueista pystytty estämään.
Epidemian taltuttamiseksi on Vesikon mukaan monien erilaisten toimintojen tuettava toisiaan, jotta taudin leviäminen saadaan yhteisöissä pysähtymään ja tautitapauksien määrä vähenemään. Ulkomaisen avun lisäksi on koko ajan pystyttävä kehittämään paikallista omaa kapasiteettia epidemian eristämiseksi ja taltuttamiseksi.
– Riittävä paikallisten terveyspalvelujen turvaaminen pitää pystyä järjestämään, jotta alueen tavallisia muita vaikeita ja vaarallisia sairauksia, kuten malariaa, voidaan hoitaa ja siten turvata ihmisten normaali elämä.
lehti 