Pinja on 22-vuotias, vailla koulutusta oleva työtön tai pätkätyöläinen. Pinja ei halua esiintyä koko nimellään, koska hän pelkää saavansa sanktion ilmoittamatta jättämistään tuloista.
– Viime vuoden lopulla mä olin kolme kuukautta vailla minkäänlaisia tuloja vaan siks, että otin vastaan koulunkäyntiavustajan sijaisuuksia syyskuussa. Työmarkkinatukiselvityksen sekä joulunajan käsittelykatkojen jälkeen sainkin seuraavan työmarkkinatuen vasta tammikuussa. Nyt en enää ilmoita mun satunnaisia töitä jos ne ei ylitä 300 euron suojarajaa, Pinja kertoo.
Pinja tekee satunnaistöitä pääkaupunkiseudun kaupunkien henkilöstöpalveluyhtiö Seuren kautta ja saa työttömyyskorvausta. Usein perustarpeet, kuten ruoka, lääkkeet ja hygienia hoituvat kavereilta lainatuilla parikymppisillä. Vuokra, puhelinlasku, sähkölasku ja kotivakuutus joutuvat odottamaan parempia maksuaikoja, kiertävät perintätoimistojen kautta ja kerryttävät maksukehotusmaksuja sekä viivästyskorkoja.
Perustulo on ollut etenkin vasemmiston ja vihreiden asialistalla, mutta se ei ole koskaan päätynyt hallitus-ohjelmaan.
– Tää olis niin iisiä, jos saisin joka tapauksessa jonkun pienenkin vakisumman kuukausittain. Silloin uskaltaisin ottaa noita muutaman päivän sijaisuuksia vastaan. Saisin käydä töissä, mikä on mulle tärkeetä. Nyt mä joudun odottamaan, että saan palkan ja kiikuttamaan palkkakuitin työkkäriin. Sit mun oikeutta työttömyysturvaan tutkitaan siellä. Se kestää viikkoja, Pinja kertoo.
Lain mukaankin työttömyyspäivärahan enimmäiskäsittelyaika saa olla 30 vuorokautta. Siis kuukausi siitä, kun tarvittavat palkkakuitit on toimitettu viranomaisten syynättäviksi. Ja niiden odottamiseen kuluu helposti kuukausi ja toinenkin pahimmillaan ilman minkäänlaisia tuloja.
Pinja on hakenut opiskelupaikkaa aktiivisesti lukion ja ylioppilastutkinnon jälkeen. Pääsykokeisiin valmistautuminen kärsii jatkuvan toimeentuloon liittyvän stressin vuoksi. Tulevaisuus ahdistaa.
– Musta tuntuu, ettei mun kaltaisten ihmisten hyvinvointi kiinnosta pätkääkään. Ei kyse ole pelkästään rahasta, mutta tää tilanne kuormittaa ja lannistaa. Eiks mahdollisuus perustoimeentuloon oo kuitenkin ihan ihmisoikeusjuttu, Pinja pohtii.
– Nyt mua nöyryytetään tän systeemin kanssa ihan jatkuvasti. Mä joudun anomaan ja hakemaan ja odottamaan päätöksiä ilman, et voin niihin vaikuttaa. Tää hävettää, surettaa ja pistää vihaks yhtä aikaa.
Perustulolla irti
byrokratiarumbasta
Perustuloa tutkinut väitöskirjatutkija Johanna Perkiö toteaa, että juuri Pinjan kaltaiset silpputoimeentulolla elävät kansalaiset hyötyisivät perustulosta.
– Perustulo on se lattia, jonka päälle toimeentulo rakentuu. Turvallisuutta ja hyvinvointia lisää tieto siitä, että kaikissa elämäntilanteissa on kuukausittainen vakitulo, jonka päälle muu tulo rakentuu ja joka ei mene katkolle kun elämäntilanne muuttuu, Perkiö kertoo.
– Pienenkin työn vastaanottaminen olisi kannattavaa eikä johtaisi sietämättömään byrokratiarumbaan. Perustulo kannustaisi työntekoon ja antaisi suuremmat mahdollisuudet osallisuuteen yhteiskunnassa myös niille pienituloisille, joiden toimeentulo on erilaisten määräaikaisten pätkien, osa-aikatyön, satunnaistyön ja pienten tulovirtojen varassa. Tämä on vapaaehtoisuuteen perustuvaa kannustamista, hän jatkaa.
Perkiö on Suomen perustuloverkoston varapuheenjohtaja. Perustuloverkosto on osa globaalia verkostoa, joka edistää perustulon kaltaista järjestelmää sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Perustuloverkosto on aktiivisesti yhteydessä päättäjiin, pyrkii virittämään kansalaiskeskustelua ja tuottaa tutkittua tietoa perustulosta.
Juuri nyt kansainvälinen perustuloverkosto odottaa Sveitsin kansanäänestyksen seurauksia kansalaisaloitteesta. Jos kannatusta riittää, saattaa Sveitsi olla ensimmäinen maa, jossa perustulo on todellisuutta.
Vasemmiston perustulomalli selättäisi köyhyyttä
– Perustulosta on Suomessa keskusteltu ajoittain jo 30 vuoden ajan. Se on ollut etenkin
vasemmiston ja vihreiden asialistalla, mutta se ei ole koskaan päätynyt hallitusohjelmaan. Nyt vaalien alla asian edistymisestä on herännyt uusia toiveita. Suurista puolueista keskusta Juha Sipilän johdolla on vakavasti kiinnostunut asiasta. Kiinnostus on ollut hajanaista eikä oikeisto lämpene asialle. Myös kansalaisten mielissä perustulosta on tehty liian monimutkainen asia, Perkiö sanoo.
– Lisäksi perustulon rahoitusmallit ovat vaikeasti lähestyttäviä. Rahoitus järjestyisi verotuksen kautta eikä keskituloinen kansalainen edes havaitsisi asiaa palkkapussissaan. Pienituloisten silppuduunareiden tulotaso nousisi, ja työmarkkinat aktivoituisivat heidän työpanoksellaan. Perustulolla olisi myös kansantaloutta virkistävä vaikutus.
Perkiö nostaa esiin vasemmistoliiton perustulomallin. Siinä esitetään, että jokainen Suomessa pysyvästi asuva täysi-ikäinen saisi 620 euron vastikkeettoman kuukausitulon, jota asumistuki ja tarveharkintainen toimeentulotuki täydentäisivät.
Perustuloa kohti edettäisiin asteittain yhtenäistämällä tukimuotoja ja korottamalla niiden tasoa 750 euroon. Malliin sisältyisi mahdollisuus 130 euron lisäperusturvaan työttömyyden, sairauden, lasten kotihoidon tai muun vastaavan syyn perusteella. Perustulon rahoitus katettaisiin verotuksen progressiolla verottamalla perustulon ylittäviä ansioita 32 – 57 prosentin asteikolla. Perustulo olisi verotonta ja vastikkeetonta tuloa.
– Eniten perustulosta hyötyisivät työttömät ja pienituloiset silpunsaajat, joita työvoimasta on arviolta neljännes. Tähän joukkoon kuuluvat osa-aikatyötä ja määräaikaisia työpätkiä tekevien lisäksi itsensä työllistävät ja pienet yhden hengen yritykset ja taiteilijat. Kansalaiset, joiden sosiaaliturva on kaikkein heikoin, ja jotka ovat suurimmassa vaarassa pudota erilaisten tukimuotojen välisiin kuiluihin, Perkiö kuvailee.
Perkiön mielestä perustulo vähentäisi paperisilppua eli turhaa byrokratiaa. Etuuskäsittelijöille sosiaalitoimessa ja Kelassa jäisi aikaa muihin töihin. Vakaa perustulo lisäisi kansalaisten kokemaa hyvinvointia.
– Tämä olisi kaikkien etu. Myös niiden keski- ja suurituloisten, joiden tilipussiin perustulo ei suoraan vaikuttaisi. Perustulo edistäisi yhteiskunnallista osallisuutta, mahdollistaisi joustavan omaishoidon ja pienten lasten tilapäisen kotihoidon. Palkattoman kansalaistoiminnan kautta se lisäisi yhteisöllisyyttä ja antaisi ihmisille tasavertaisen mahdollisuuden tauottaa työelämää tulomuodosta riippumatta, Perkiö vahvistaa.
Kenttäkoe poliittisten
päätösten tueksi
Kansalaiskyselyn mukaan 79 prosenttia suomalaisista kannattaa perustuloa, jos se varmistaisi kaikille riittävän perustoimeentulon, vähentäisi byrokratiaa ja kannustaisi työntekoon ja yrittämiseen. Ajatushautomo Tänkin fellowin ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhemman tutkijan Ohto Kannisen mielestä on syytä selvittää edistäisikö perustulo kansalaisten toimeentuloa.
– Tutkitaan nämä asiat satunnaistetun kenttäkokeen avulla. Tämä olisi uusi ja vallankumouksellinen tapa viedä poliittinen päätöksenteko suuntaan, jossa vaikuttavuus selvitetään ennen kuin lähdetään tekemään jotain, josta ei tiedetä onko se hyvä vai huono, Kanninen kannustaa.
Kannisen mukaan riittävän perustoimeentulon määrä pitäisi selvittää. Puoluekentältä kysyttäessä perustulo asettuu 400 – 800 euron välille. Alin taso on poliittisella oikeistolla ja taso kohoaa vasemmalle siirryttäessä. Suomen ratifioiman Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan mukaan minimitoimeentuloturvan tason tulisi olla 40 – 50 prosenttia mediaanitulosta. Vuoden 2013 luvuilla tämä olisi 776 – 970 euroa kuukaudessa.
Byrokratian selvittäminen kenttäkokeella olisi Kannisen mukaan haastavaa. Eikä hän ole täysin vakuuttunut siitä, että perustulo vähentäisi sitä. Hän suhtautuu kriittisesti myös perustuloon kannustinloukkujen purkajana.
– Tärkeintä olisi, että perustulo selkeyttäisi ajattelua toimeentulon sekä epätyypillisen työn, yrittämisen, pätkätöiden, osa-aikatyön ja kaiken muun toimeentulosilpun välillä. Byrokratian karsiminen ja kannustinloukkujen purkaminen olisivat tärkeitä tehokkuutta parantavia seikkoja myös muuten kuin perustulosta keskusteltaessa, Kanninen avaa.
Vaaliohjelmissaan monet puolueet kannattavat perustuloa. Malleja on yhtä monta kuin on poliittisia ryhmiäkin. Tavalla tai toisella asian pitäisi olla uuden hallituksen asialistalla.
Kannisen ja Ajatushautomo Tänkin mallintaman kenttäkokeilun suurin haaste on, että se asettaisi kansalaiset keskenään epätasavertaiseen asemaan. Yhdenvertaisuus on Kannisenkin mukaan siinä määrin vakava asia, ettei sen kustannuksella voi perustulomallia syöttää eteenpäin ennen asiaan liittyvää perusteellista keskustelua, poliittista yhteisymmärrystä ja poikkeuslakia.
– Mitään siltarumpupolitiikkaa kokeilun tiimoilta ei pidä tehdä. Tämä onkin asian etenemisen kannalta suurin poliittinen uhka, sanoo Kanninen.
– Alueelliset kokeilut ja perustulon kytkeminen köyhien alueiden ja syrjäseutujen työllisyyskysymyksiin ei antaisi yleistettäviä tuloksia. Perustulo olisi toteutuessaan keskeinen tapa parantaa esimerkiksi akateemisten työttömien ja silpputyöläisten asemaa eikä sen vaikuttavuutta tähän ryhmään voida tutkia Kainuun korvissa, Kanninen toteaa.
Ketkä Ohto Kannisen mielestä hyötyisivät eniten perustulosta?
– Uskon, että se lisäisi subjektiivisesti koettua hyvinvointia ja onnellisuutta yleisesti ja yhtäläisesti. Ja eikö hyvinvoinnin tuottaminen kansalaisille ole politiikan keskeinen tavoite, Kanninen heittää.
uutiskirje 
