Lastensuojelun avainsana on yhteisöllisyys

Parasta Lapsille ry:n toiminnanjohtajana 26 vuotta toiminut Sirpa Kerman vaihtoi eläkevapaalle tammikuussa. Hänen ”testamenttinsa” työnsä jatkajille on lyhyt ja ytimekäs: yhteisöllisyys.

– Siinä ympäristössä, jossa vuodet ovat vierineet, tunnusmerkkinä oli, että aina kun nähdään halataan. Yhteisöllisyydessä on järjestön voima myös tulevaisuudessa.

Kerman tuli lastensuojelujärjestön palvelukseen 1986 Vantaan kulttuuritoimistosta. Toiminnanjohtajana hän aloitti 1989.

– Harvoin nykypäivänä pääsee tekemään näin pitkää työuraa. Koskaan ei tullut sellaista tunnetta, että olisin leipäpapiksi ryhtynyt.

Lapsuus on muuttunut

Kermania on omien sanojensa mukaan työssä auttanut, että hän on aina ollut yhteiskunnasta kiinnostunut ja yhteiskunnallisesti aktiivinen.

– Lasten ja perheiden elämässä on tänä aikana eletty jatkuvaa muutosta. Järjestön toimintaan liittynyt kansainvälinen näkökulma on auttanut ymmärtämään tätä muutosta. Jos ajan virrassa ei olisi ollut mukana, paljon tärkeitä asioita olisi jäänyt havainnoimatta ja kokematta.

– Suomalainen lapsuus on näinä vuosina muuttunut todella hurjalla tavalla. Silloin kun järjestöön menin töihin, lapset olivat ”tavallisia lapsia”. Nyt kun järjestön ovet suljin, on paljon puutteesta kertovaa lapsuutta – eikä vain taloudellisesti. Puuttuu aikuisen lämpöä ja läheisyyttä.

Perhoset ja keijut kadonneet

– En haluaisi olla nykyaikaisen tekniikan vastainen ihminen, mutta lasten elämään on tullut paljon sellaista tekniikkaa, jonka kautta he pystyvät pääsemään asioihin, joihin lasten ei pitäisi päästä.

Kerman muistelee omaa lapsuuttaan, jolloin luettiin ”kiellettyjä kirjoja”, joista tuli aikuisten elämä esille.

– Nykypäivän lapsille on mahdollista mennä katsomaan sitä ”aikuisten elämää”, joka värittyy erilaisilla kanavilla.

– Se tekee minut surulliseksi, että perhoset, keijut ja muut sellaiset eivät välttämättä enää ole lapsille tärkeitä, vaan ihan jotkut muut jutut.

Kerman on tyytyväinen, että on saanut olla mukana ajassa, jolloin Suomen kulttuuriympäristö alkoi muuttua, kun meille alkoi saapua turvapaikan hakijoita ja kiintiöpakolaisia.

– Olen tosi ylpeä siitä, että myös Parasta Lapsille ry oli silloin aktiivinen ja uskalsi ottaa sen askeleen.

Chile sydämen asia

Parasta Lapsille ry on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisessä solidaarisuustyössä, ennen muuta Chilen lasten avustustoiminnassa. Kermanille tämä työ on ollut sydämen asia. Vierailut Chilessä ovat avanneet silmiä entisestään, kun hän on tavannut muun muassa kidutuksen uhreja.

Chilen avustuskampanja käynnistyi 1981. Sitä ennen järjestöllä oli edelleen jatkuvia kampanjoita myös Vietnamin lapsille. 1980-luvun lopulla kerättiin varoja Nicaraguaan orpokodin avustamiseksi. Samoihin aikoihin autettiin Palestiinassa viittä päiväkotia Länsirannalla.

Kermanille Chilen lasten avustaminen on elämää suurempi juttu, jossa myös Suomen valtio on ollut mukana melkein koko ajan.

– Alussa toiminta kohdistui noin 20 vuotta niiden Chilen lasten koulunkäynnin avustamiseen, jotka olivat menettäneet joko molemmat tai toisen vanhempansa kenraali Pinocetin vainoissa.

– Vuonna 2007 siirryttiin Chilen suurimman alkuperäiskansan, Mapuchejen, lasten koulunkäynnin tukemiseen.

Tätäkin toimintaa tukee ulkoministeriö, vaikka Chile ei enää ole kehitysmaaluokituksessa. Ulkoministeriön avustusohjelmissa huomioidaan alkuperäiskansat maan varallisuudesta riippumatta.

Solidaarisuus ei ole kuollut

Kun Parasta Lapsille ry perustettiin, järjestössä luotettiin siihen, että kansalaisista löytyy halua auttaa.

– Näin on käynyt. On löytynyt ihmisiä, jotka ovat ottaneet lastensuojelun elämänasiakseen ja ovat vuodesta toiseen mukana erilaisissa toiminnoissa.

Kermania huolestuttaa ihmisten lisääntynyt itsekkyys ja oman edun tavoittelu.

– Onneksi edelleen on niitäkin, jotka näkevät ja ymmärtävät, että elämä ei voi rakentua vain oman itsen pönkittämiseen.

– Järjestön viesti on puhutellut sellaisia ihmisiä, joilla on hyvä sydän. Solidaarisuus ei ole kadonnut.

Oopperalaulajan ura unohtui

Sirpa Kerman lähti maailmalle Lahdesta. Hän on omien sanojensa mukaan ”kunnon kommunistien kasvattama lapsi”. Lapsena hänen suuri haaveensa oli tulla oopperalaulajaksi. Hän kävi musiikkikoulua ja oli konservatoriossa hyvin suosituksin.

– Sitten meikäläiseen tarttui vallankumouksen siemen ja lähdin Sirola-opistoon, josta matka vei Tampereelle yliopistoon ja sieltä Vantaalle työntekijäksi kulttuuritoimistoon ja myös SKDL:n edustajaksi kaupunginvaltuustoon.

Kerman oli aikanaan SKDL:n ja SKP:n jäsen sekä perustamassa 25 vuotta sitten vasemmistoliittoa.

– Uuden puolueen jäsenkirjaa en kuitenkaan ottanut jostain syystä, mutta nyt olen aikonut sen tehdä.

– Sydämen vasemmistolainen olen ollut aina, mutta sitoutuminen ei ole ollut tärkeää. Vaalien jälkeen olen ajatellut, että on se kuitenkin tärkeää.