Saa kiivetä puissa, älä tuhlaa vettä, kunnioita toisen mielipiteitä. Parisataa ala-asteikäistä lasta on keräytynyt aamunavaukseen Kumpulan koulukasvitarhan nurmikolle, ja leiriohjaaja kuuluttaa megafonilla lasten yhteisesti koostamat säännöt puutarhakauden alkajaisiksi. Meneillään on jokakesäisten viljelyleirien aloitus, ja nyt kaupunkilaislapsia opastetaan puutarhatoiminnan saloihin. Edessä on pitkä kesä ulkoilmassa!
Vuosisata sitten maalaiskoulujen kasvimaa oli luonteva osa opetusohjelmaa, mutta kaupungistumisen myötä puutarha jäi pois kivisistä kouluympäristöistä. Karuilla kerrostalopihoilla kasvavien työläisperheiden lasten ilahduttamiseksi helsinkiläinen muurarimestari Axel Ärt testamenttasi 100 000 markkaa koulukasvitarhan toiminnalle vuonna 1906. Aluksi Töölössä toiminut lasten puutarha sai viimein pysyvät tilat vuonna 1928 Kumpulan viherkeitaalta, jossa toiminta on siitä lähtien jatkunut helsinkiläislasten ja -nuorten virkistyksen, työkasvatuksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Pulavuosina koulukasvitarhalla oli vahva kansantaloudellinen merkitys, ja puutarhan sadolla saatettiin joissain perheissä pärjätä pitkälti jouluun asti. Vilkkaimpina vuosina puutarhaleireille osallistui noin tuhatkunta avainkaulalasta, kun kotiäitejä siirtyi työelämään 1970-luvulla.
Puolet kaupunkilaislapsista ei osannut nimetä metsän puita, ja 12 prosenttia kertoi, ettei leiki lainkaan ulkona.
Nykyisin leirejä järjestää vuonna 2006 perustettu Lasten ja nuorten puutarhayhdistys, ja toimintaa hallinnoi Helsingin nuorisoasiainkeskus.
– Kasvitarhasta on kerätty tarpeellista satoa aina perunasta, maissista, kaalista ja kesäkurpitsasta marjoihin ja hedelmiin asti. Leiriläiset oppivat kokeilemaan rohkeasti erilaisia makuja, ja kesän lopussa monille maistuu kasvisruoka entistä paremmin, kertoo Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen toiminnanjohtaja Eeva-Maija Bergholm.
Luonnon luokkahuone
virittää oppimaan
Kumpulan koulukasvitarha on 4,3 hehtaarin viheralue, johon kuuluu peltoviljelyalaa, hedelmäpuita, marjapensaita, nurmikenttiä, metsikkö sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat, restauroidut paviljongit.
Yli sata vuotta vanhaa puutarhaa kehitetään maata hoitavan luomuviljelyn periaattein kate- ja vuoroviljelynä. Taloudellisen kestävyyden mukaisesti kasvitarha toteuttaa nuukuuden, huoltamisen, korjaamisen ja lainaamisen periaatteita. Taimien kasvatuksesta ja puutarhan hoidosta vastaa nuorten työkokeiluna toimiva Vihreän oksan Werstas.
Koululaisille on tarjolla viljelyleirejä ja taideleirejä ympäristökasvatuksen ja draaman teemoilla. Ohjattu toiminta oli ilmaista 2000-luvulle saakka, ja nykyisinkin osallistuminen on edullista, sillä 2–3 viikon teemaleirit tai koko kesän mittaiset viljelyleirit maksavat vain 80 euroa lasta kohden. Leirimaksuun kuuluu lounas, ja tarjolla on myös lapsiparkki aamulla ja iltapäivällä koko kesäksi 20 euron hintaan.
Toiminnan ympäristökasvatuksellinen tavoite on vahvistaa luontosuhdetta sekä edistää lasten ja nuorten ymmärrystä vihreiden kasvien merkityksestä maapallolle. Viljelyleireillä tutustutaan kylvöön, istutukseen, kasvimaan hoitoon ja sadonkorjuuseen. Taideleireillä puutarhan elementit otetaan osaksi kuva- ja sanataiteen, draaman, musiikin tai arkkitehtuurin opetusta. Puutarha käsitetään päiväkoti- ja koululaisryhmien vierailuissa luonnon luokkahuoneena, jossa vaikkapa matematiikkaa, historiaa ja kotitaloutta opitaan konkreettisesti kasvimaan hoidon myötä.
– Nykyisin puutarhaa ei juuri hyödynnetä kouluopetuksessa, ja viljelyn taito ei siirry sukupolvelta toiselle. Kuitenkin luontosuhteen vahvistumisesta lasten hyvinvoinnille on hyviä tutkimustuloksia, ja alalla on paljon kehitysmahdollisuuksia koululaisten ja erityisryhmien hyväksi myös valtakunnallisesti, kertoo Eeva-Maija Bergholm.
Puutarha inspiroi
ja rauhoittaa
Draamaopettaja Emilia Kesseli vetää työpajaa, jossa puutarha antaa inspiraatiota satujen, runojen ja näytelmien harjoittelussa. Kesselin mukaan puutarha tekee sekä lapsista että aikuisista hyväntuulisia ja rentoja, ja yhteys luontoon virittää oppimista. Tänä kesänä draamaleirin lapsiryhmä toteuttaa esityksen auringon tarpeellisuudesta luomakunnalle.
– Roolihahmoni on Goulem-etana, joka joutuu riitoihin destroyer-hahmon kanssa, ja Pertti Piharatamo, Helena Heinäsirkka sekä tulinokkonen ovat mukana taistelukohtauksessa, kertoo draamaleirin tunnelmista 10-vuotias Aarni Artemjeff, jonka lempipuuhaa Kumpulassa on omanapuihin kiipeäminen.
Viljelyleirille osallistuva 11-vuotias Maya-Leona Padua tykkää kasvien istutuksesta ja maan kuokinnasta, ja hän aikoo olla mukana puutarhan kaikissa vaiheissa aina syksyn sadonkorjuuseen saakka. Mayalle Kumpulan paras paikka on satumainen metsä, jossa on ihanan rauhallista.
Kesä puutarhaleirillä antaa mahdollisuuden olla kosketuksissa luonnon ilmiöihin niin auringon paisteesta tuulen ja sateen tuiskeeseen, ja sopeutuminen olosuhteisiin lisää luovuutta. Sateella toiminta siirtyy telttakatoksiin, joissa aika kulkee tarinoita keksimällä. Kaupunkilaislapsille altistuminen maan mikrobeille vahvistaa vastustuskykyä, sillä tutkimusten mukaan multaiset sormet lieventävät allergioiden syntyä. Puutarhatöiden on myös todettu parantavan lihaskuntoa, itsetuntemusta, sosiaalisuutta ja koordinaatiokykyä.
Kasvien hoidossa kaikki samanarvoisia
Kumpulan puutarhaleirien osallistujia tutkinut puutarha-agronomi Taina Laaksoharju löysi hälyttäviä merkkejä helsinkiläislasten luontosuhteesta. Kyselyn mukaan puolet kaupunkilaislapsista ei osannut nimetä metsän puita, ja 12 prosenttia kertoi, ettei leiki lainkaan ulkona. Silti tottumattomillekin lapsille kehittyi puutarhaleirien aikana hyvä luontosuhde varsin pian.
Lasten ja kasvien kasvatus sopii hyvin yhteen puutarhapedagogi Mervi Lehmusoksan mielestä, sillä molemmissa vaaditaan ratkaisuja elämän säilymisen puolesta. Puutarhan hoito yhdessä opettaa sosiaalisuutta ja kärsivällisyyttä, ja monille lapsille leiri tuo uusia kavereita sekä antaa säännöllisen päivärytmin turvaa kesäloman ajaksi.
Ruuan viljely omaan tarpeeseen on myös taloudellinen etu, ja opettaa lapsia arvostamaan ruokaa. Koulukasvitarhan maanhoidossa toteutetaan viljelykiertoa, jossa savinen maaperä hoidetaan kasvatukseen sopivaksi vanhanajan menetelmin. Viime vuosina Kumpulan pelloilla on nähty pitkästä aikaa suomenhevosia peltotöissä multaa kuohkeuttamassa.
– Kasvien hoito edistää kognitiivista oppimista, kun ajattelu tulee käsillä tehdessä sormenpäihin, kertoo Puutarha nuorisotyön välineenä -hanketta ohjaava Lehmusoksa.
Puutarhan hoito on kovaa fyysistä työtä, josta seuraa iso palkinto, eli sato. Kasvatuksen näkökulmasta puutarha on tasa-arvoistava paikka, joka sopii kaiken taitoisille.
– Puutarhaleireillä ei synny kilpailua, sillä kasvien hoidossa olemme luonnon ilmiöiden armoilla, kaikki ihmiset samanarvoisia, Mervi Lehmusoksa filosofoi.
Kumpulan koulukasvitarhan toimintaan voi ilmoittautua mukaan Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen nettisivuilla www.lastenpuutarha.fiHeinäkuussa Kumpulan koulukasvitarhan yhteyteen avautuu kesäkahvila, joka on auki 2.–31. 7. ti, ke ja to klo 15.30–19.30 osoitteessa Vähänkyröntie 2–4, Helsinki.
lehti 