– Suomalainen vanhustenpalvelujen laatu näyttää kansainvälisissä vertailuissa sijoittuvan jonnekin hyvän ja huonon keskivaiheille, mutta varovaisesti arvioiden kipuavan hiljalleen paremmaksi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri tulkitsee heinäkuussa ilmestyneessä THL:n julkaisussa.
Vanhustenhoidon laatu ei ole yksinkertaisesti mitattavissa. Kansainvälisessä vertailussa esimerkiksi eri maiden pitkäaikaishoito saattaa sisältää aivan toisenlaisia palveluja kuin toisessa maassa. Vastaavasti muidenkin palveluiden sisältö vaihtelee. Vertailutiedot kuitenkin antavat viitteitä vanhusten hoivapalvelujen kehittämiseen.
Finne-Soveri kehottaa laadun vertailuissa varovaisuuteen. Hän tulkitsee Suomen olevan tarpeettomien psyykenlääkkeiden tyyssijana menneisyyttä. Hyvä ravitsemus sekä virikkeellinen arki ovat nykyisyyttä. Sen sijaan toivomisen varaa on kuntoutumisessa. Voimaantumisen tuloksellisuutta vielä odotellaan.
Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi erottuu myönteisesti asiakkaiden ravitsemuksessa ja nesteytyksessä, painehaavojen vähäisyydessä sekä alhaisessa painonlaskussa.
Ravitsemus, nesteytys ja D-vitamiinien käyttö onnistumisia
Vertailtaessa Suomen, Kanadan ja Yhdysvaltojen pitkäaikaishoidon laatua Suomi asettuu kolmikon keskelle painehaavojen hoidossa, psykoosilääkkeiden käytössä ja liikkumisen estämisessä. Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpidossa on sen sijaan paljon kehitettävää.
Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi erottuu myönteisesti asiakkaiden ravitsemuksessa ja nesteytyksessä, painehaavojen vähäisyydessä sekä alhaisessa painonlaskussa. D-vitamiinin käytössä Suomi saattaa olla jopa Euroopan kärkeä. Parannettavaa olisi muun muassa virtsanpidätyksen hoidossa ja liikkumisessa.
– Laatua ei voi arvioida yhden osa-alueen perusteella. Hoitopaikoista löytyy aina sekä hyvää että huonoa. Palvelujen tuottajat, jotka ovat hyviä kivun hoidossa ja painehaavojen ehkäisyssä eivät välttämättä hallitse virkistävän ja aktivoivan arjen järjestämistä ja päinvastoin, selventää Finne-Soveri raportissa.
Vanhusten liikkumisen estämiselle heikot perusteet
Suomessa vanhusten liikkumista rajoitetaan sitomalla vanhuksia vyöllä tai tarjottimella. Tehdyn vertailun mukaan Suomessa ja Kanadassa sidottiin Yhdysvaltojen Massachusettia useammin vanhuksia.
Vertailussa havaittiin, että Massachusettissa vanhukset eivät kaatuneet liikkumisvapaudestaan huolimatta useammin.
– Voidaan kysyä miksi Suomessa liikkuminen estettiin lähes joka kuudennella asiakkaalla, kun Yhdysvalloissa näin kävi vain alle neljälle prosentille, Finne–Soveri kysyy.
Liikkumisen estämisen poisto tavoitteeksi
Finne-Soverin mukaan onkin realistista asettaa tavoitteeksi rajoitusten vähentämisen. Päivittäisen rajoittamisen tavoitteen voi asettaa lähes nollaan turvallisuuden kärsimättä.
– Tämä edellyttää luonnollisesti turvallisuudesta huolehtimista ja riittävästi henkilökuntaa, Finne-Soveri toteaa.
Suomalaisten laitoshoidossa olevien vanhusten päivittäinen toimintakyky heikkenee eniten kolmen verrokin joukossa. Syy saattaa löytyä esimerkiksi toimintakulttuurista, asenteista, apuvälineistä ja asukkaiden terveydentilasta. Myös fysioterapeuttien osuus ja henkilöstön osaaminen saattavat vaikuttaa.
Liikkumista estetään muun muassa kaatumisen pelosta. Helsingissä monipuolisissa palvelukeskuksissa havaittiin, että fysioterapeuttien tukemana hoitajilla on ollut uskallusta auttaa ja kannustaa istumaan niitäkin, joiden he ovat aiemmin kokeneet olleen siihen kykenemättömiä.
Laitosvaltaisuutta purettu
Suomen vanhushoivaa luonnehditaan laitosvaltaiseksi, vaikka iäkkäiden laitoshoitoa on vähennetty koko 2000-luvun ajan.
– Viimeisimpien vertailutietojen valossa suomalainen palvelurakenne on aika lähellä monien muiden kehittyneiden OECD-maiden rakennetta, ylilääkäri Matti Mäkelä tulkitsee raportissa.
Vanhusten hoivaa ja etenkin pitkäaikaishoivaa verrataan usein Suomessa Tanskan hoitomalleihin. Monen kunnan päättäjät ovat matkanneet hakemaan Tanskasta oppia. Yleinen käsitys on, että tanskalaiset vanhukset hoidetaan kotihoidossa.
– Näinhän ei kuitenkaan ole. Kyse on siitä, että laitoshoidosta luopumalla Tanskassa on vahvistettu asiakkaan asumisympäristöjä ja itsemääräämisoikeutta oman kotinsa tai asumisensa haltijana silloinkin kun kotona ei enää pärjätä, Finne-Soveri toteaa.
Vuonna 2014 Tanskassa asui 42 000 iäkästä ihmisistä kotinsa sijaan ympärivuorokautisessa tehostetussa palveluasumisessa.
Heinäkuussa 2015 julkaistu THL:n raportti Onnistuminen – RAI-vertailukehittäminen 15 vuotta Suomessa osoittaa, että vanhusten hoivan parannukset saadaan aikaan pitkäjänteisellä työllä. RAI-järjestelmää käytetään vanhusten toimintakyvyn arviointiin. Lähteenä jutussa on käytetty tätä raporttia.
uutiskirje 
