Pelkääkö hallitus perustuloa?

– Keskustelu perustulosta vaatii juuri nyt vasemmistolta poliittista älyä, sanoo politiikan tutkija, dosentti Teppo Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta.

Sipilän hallitusohjelman sivulle 19 on kirjattu lyhyesti: ”Toteutetaan perustulokokeilu.” Eikä sen enempää. Onko Suomeen tulossa taloustieteellinen kenttäkoe? Mitä sellaisen koejärjestelyissä pitäisi ottaa huomioon? Eskelinen ei niele koejärjestelyä purematta:

– Ensimmäinen kiinnostava juttu on se, miksi pitää olla kokeita. Poliittisten päätösten vaikutuksiahan voidaan ja tulisi aina tutkia ja arvioida. Miksi perustulo huolestuttaa hallitusta niin paljon että sitä ei ihan vaan toteuteta?

Hallituksen tutkiva ja varovainen ote perustulon kohdalla kummastuttaa Eskelistä, koska se näyttää muutoin suhtautuvan vihamielisestikin yhteiskuntatieteelliseen tietoon.

Aistiiko hallitus vaaran?

– Olisin pikkuisen varovainen sen kanssa, että hallitus sanoo edistävänsä perustuloa. Millaista perustuloa ja miksi? Eskelinen kysyy.

– Hallituksen kaikkien poliittisten dokumenttien taustanarratiivi [kertomus] perustuu työvoiman tarjonta-ajatteluun. Heidän ajatuksensa on, että jos työn vastaanottamisen ja yrittämisen esteet puretaan, niin työllisyyden uskotaan kasvavan taianomaisesti.

Eskelinen arvioi, että oikeiston tavoittelema perustulomalli voi olla tasoltaan niin matala, että se pakottaa ihmisiä etsimään hyvinkin huonoehtoista työtä:

– Tason määräytyminen on ratkaisevaa lopputulosten kannalta.

Vasemmistolaisten ajattelijoiden vastaus oikeiston työn tarjonnan kasvattamisen kertomukseen on, että myös työn kysyntä on tarpeen. Sitä syntyy riittävästä palkkatasosta tai julkisista investoinneista.

– On aika vähän yhteiskuntapoliittisia toimia, jotka voi kivuttomasti upottaa kumman tahansa narratiivin osaksi. Hallituksen varovaisuus voi kieliä siitä, että he aistivat, että perustulo voi toimia myös heidän tavoitteitaan vastaan, Eskelinen huomauttaa.

Tulossa voi olla historiallinen kokeilu

– Perustulon kokeilu kehittyneessä hyvinvointivaltiossa ja erityisesti mahdollinen satunnaistettu kokeilu olisi historiallinen ja keräisi luultavasti paljon kansainvälistä huomiota. Siksi on tärkeää, ettei kokeilusta tule puolihuolimaton huitaisu ja että kokeiltu malli todella vastaa perustuloa, sanoo perustuloa väitöskirjassaan tutkiva Johanna Perkiö Tampereen yliopistosta.

Hän arvioi Kansan Uutisille erilaisia koejärjestelyn mahdollisuuksia. Satunnaisesti valituista koeryhmistä saadaan tieteellisesti pätevämpää tietoa kuin alueellisella kokeilulla, mutta tällöin yhteisölliset vaikutukset jäävät selvittämättä. Alueita valittaessa mukaan tulisi saada mahdollisimman erilaisia alueita. Rajatulle ihmisryhmälle toteutetussa kokeessa tutkimatta jää perustulon toimiminen koko väestölle.

Alueellisessa kokeilussa tarvitaan tulosten vertailtavuuden vuoksi myös koealueiden kanssa samankaltaiset kontrollialueet, joilla ihmiset eivät saa perustuloa. Myös satunnaistettu kokeilu vaatii verrokkikoehenkilöt.

– Kokeilun valmisteluun ja arviointiin olisi tärkeä saada mukaan laaja ja monipuolinen asiantuntijaryhmä tutkijoita yliopistoista ja valtion tutkimuslaitoksista sekä ministeriöiden asiantuntijoita, Perkiö esittää.

Hän neuvoo hallitusta yhteistyöhön opposition kanssa, koska kahdesta oppositiopuolueesta löytyy paljon hallituspuolueita enemmän perehtyneisyyttä ja osaamista perustuloon liittyen. Hän ohjaa myös kysymään neuvoja USA:ssa ja Kanadassa 1960–80-luvuilla tehdyissä negatiivisen tuloveron kokeilujen tutkijoilta sekä viime aikojen Intian- ja Namibian-kokeilujen toteuttajilta.

Kokeilu antaa rajallisen kuvan

Teppo Eskelinen on haastatteluhetkellä sattumoisin juuri palannut pohjoisimmasta Lapista ja huomauttaa, että aito syrjäseutu olisi hyvä paikka toteuttaa pieni perustulokokeilu: siellä ammatit sekoittuvat ihmisten selviytyessä arjestaan selviytyessä arjestaan palvelualan yrittäjyyden, luontaistalouden ja julkisen sektorin ammattien erilaisilla yhdistelmillä.

– Perustulo vaikuttaa todennäköisesti hyvin eri tavalla erilaisissa talousmaantieteellisissä olosuhteissa, hän painottaa.

Eskelinen ja Perkiö huomauttavat kumpikin erikseen, että sosiaalipoliittisten uudistusten vaikutukset leviävät yhteiskunnassa vuosikymmenten ajan. Rajallinen kokeiluaika antaa vain rajallisen määrän tietoa.