Olipa temppu pääministeri Juha Sipilältä. Lomarahan leikkaus, eli palkan alennus, tuntuu voitolta, kun se tulee ylityö- ja sunnuntailisien leikkaamisen tilalle. Nykyajan hajota ja hallitse -liikettä on se, että sinua lyödään joka tapauksessa, mutta saat itse valita, miten se tehdään.
Leikkaukset uppoavat kuin veitsi voihin, koska kansa on saatu kriisitietoiseksi. Monet mielipidetiedustelut ovat kertoneet, että ihmiset ovat valmiita luopumaan eduistaan pyydettyäkin enemmän, ettei lapsille jäisi perinnöksi sitä suurta velkataakkaa.
Harva miettii, mitä ostovoiman alentaminen vaikuttaa Suomen talouteen tai sitä, että Suomella ei ole erityisen paljon velkaa eikä se kasva erityisen suurta vauhtia eurooppalaisessa vertailussa.
Hallituksella on suuri paine ”tehdä jotain”, ettei se saisi samanlaista mainetta kuin edeltäjänsä. Faktoihin suhtaudutaan kaiken tohinan keskellä suurpiirteisesti.
Sipilän ”velkaannumme miljoona euroa tunnissa” paljastui oikeasti 600 000 euroksi.
Nyt kilpailukykyä parannetaan tekemällä 30 prosentin leikkaus lomarahaan. MTV3:n haastattelussa Sipilä myönsi yllättyneensä tiedosta, ettei kaikilla ole lomarahaa.
On tietenkin oikeudenmukaista, että yli 200 000 uutta palkansaajaa tulee sen piiriin, mutta miten yritysten kilpailukyvyn parantamisen kanssa on linjassa kustannusten lisääminen järjestäytymättömille pienyrittäjille?
Mitä muuta hallitus ei tiedä? Sipilän mukaan ”kilpailukykypaketti” tuo 110 000 uutta työpaikkaa. Arvio on parissa viikossa noussut valtavasti, sillä vielä syyskuun alkupuolella valtiovarainministeri Alexander Stubb puhui joistakin kymmenistä tuhansista työpaikoista. Edellisen hallituksen aikana hevosmiesten tietotoimisto lupasi yhteisöveron alennuksesta 100 000 työpaikkaa.
Peruskysymys on edelleen se, miksi palkkoja leikataan tavalla tai toisella ja työnantajien osuutta sosiaaliturvan rahoituksesta vähennetään ilman mitään varmuutta uusista työpaikoista tai osinkomaltista, joka sisältyi SAK:n viime viikolla tekemään kriisisopimukseen.
Uusimmassakin paketissa on mukana työnantajien sairausvakuutusmaksun 1,72 prosenttiyksikön alennus, joka tuo 900 miljoonan euron loven julkisten menojen rahoitukseen ja on siis päinvastainen hallituksen tavoitteelle valtiontalouden tasapainottamisesta.
Työnantajien sairausvakuutusmaksu on alennuksen jälkeen putoamassa 0,4 prosenttiin, kun se vielä vuosituhannen alussa oli alimmillaan 4 ja ylimmillään noin 6,5 prosenttia. Jatkossa se todennäköisesti poistetaan kokonaan samalla perusteella kuin aikoinaan varallisuusvero: fiskaalinen merkitys on niin olematon, ettei tällaista maksua kannata enää kantaa.
uutiskirje 