Sosiaali- ja terveysmaksujen korotus lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa terveyseroja. Korotukset toimivat täysin päinvastaiseen suuntaan kuin hallituksen markkinoiman sote-uudistuksen tavoitteet.
Korotukset ovat myös hölmöä talouspolitiikkaa. Hallitus aikoo täyttää korotuksella 150 miljoonalla valtion kassaa. Ei tule onnistumaan, tavoite on täysin epärealistinen.
Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon maksutulot ovat nykyisellään vuositasolla noin 150 miljoonaa. Pitkäaikaisen laitoshoidon maksut ovat tulosidonnaisia eli 85 prosenttia tuloista.
Osa jättää tarvitsevansa hoidon väliin ja valitsee leivän.
Kunta maksaa toimeentulotukea, jos vanhuksen tai sairaan rahat eivät riitä korotettuihin maksuihin. Yhteiskunta siirtää rahaa ja vastuuta taskusta toiseen. Valtio hyötyy, mutta kunta maksaa.
Valtio kurittaa työttömiä, eläkeläisiä ja työelämän ulkopuolella olevia
Valtio kerää tasa-maksuista kassaansa täytettä, mutta millä ehdoilla? Eläkeläiset, työttömät, kotona lastaan hoitavat perheenäidit sekä työelämän ulkopuolella olevat maksavat asiakasmaksujen korotuksista eniten.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) allekirjoittama asetus nostaa terveyskeskus-, poliklinikka-, päiväkirurgian-, hammashoidon-, kuntoutushoidon- ja monen muun palvelun maksuja. Noin 30 eri maksua korotetaan.
Näitä tasa-maksuja nostettiin jo tämän vuoden alusta lähes 10 prosenttia. Parin vuoden sisällä korotus lähentelee 40 prosenttia.
Köyhimmillä ei varaa terveyskeskukseen
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tunnustaa maksujen korotuksen eriarvoistavan entisestään. Korotukset osuvat kipeimmin juuri niihin ihmisiin, jotka käyttävät suhteellisen paljon sote-palveluja, mutta maksukatto ei täyty.
Maksujen korotusten jälkeen vanhukset ja työttömät arpovat leivän, lääkkeiden ja terveyskeskuksessa käynnin välillä puhumattakaan kuntoutuksesta tai päivystyksessä käynnistä. Osa jättää tarvitsemansa hoidon väliin ja valitsee leivän.
Päivystysmaksu alkaa olla jo rangaistuksen luokkaa: korotuksen jälkeen se voi olla 28,70 euroa. Usein päivystykseen mennään, kun ei muualle päästä. Vanhuspotilaat käyttävät paljon päivystystä.
Pienituloinen potilas maksaa yhä enemmän
Potilaan – asiakkaan – maksuosuus on kasvanut rajusti. Suomalainen maksaa muiden pohjoismaiden asukkaisiin verrattuna huippuosan terveydenhoitomaksuistaan. Ero kasvaa edelleen.
Pientuloinen eläkeläinen saa laittaa kuukauden eläkkeensä ja työtön turvansa sairausmenoihin ennen kuin maksukatto alkaa häämöttää. Maksujen korottamisessa on unohdettu, että eduskunta edellyttää etteivät maksut saa siirtää palveluja tavoittamattomiin.
Väistämättä korotukset karsivat vähävaraisimpien palvelujen käyttöä. Tähänkö hallitus pyrki?
Pitkällä aikavälillä terveyserot kasvavat entisestään. Hoitoon mennään viime tipassa, vaivat pahenevat ja hoidon tarve kasvaa. Tämä siitä hallituksen säästötavoitteesta: paineet pitkäaikaiseen hoitoon kasautuvat.
uutiskirje 
